Hannanvirtaa

Olen nyt maannut kolme tuntia sängyssä silmät kiinni yrittäen saada unta. Uni ei ota tullakseen. Tapasin eilen paikallisia, henkisen polun kulkijoita. Meitä oli paikalla yhteensä yksitoista henkeä jakamassa omia ajatuksiaan ja tuntojaan toisilleen. Minulla on tällä hetkellä yhtä aikaa sekä levoton että myös kiitollinen, innostunut ja turvallinen olo. Kuulostaa aika sekavalta sopalta, mutta itselleni tämä on tuttu olotila, ja kun se on toistunut tarpeeksi monta kertaa, niin tästä tilasta voi tehdä jo joitakin johtopäätöksiä. Minulle on tapahtunut näin joka kerta, kun olen ollut vähän isomman joukon kanssa koolla ja olen samalla tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa tuntuu vallitsevan upean harmoninen ja hyväksyvä ilmapiiri. Lisäksi aina on ollut niin, että näillä ihmisillä on poikkeuksellisen voimakas energia, jonka herkkänä ihmisenä tunnen. Tämä energia on myös aina ollut turvallisen tuntuista; sellaista kuin olisin tullut kotiin. Sitten, kun tarkemmin muistelen, niin muistan tämän