Hannanvirtaa

Tässä sitä taas ollaan: pohtimassa valon ja pimeyden olemuksia, polarisaatiota ja mustavalkoisuutta. Nimittäin, kävi niin, että minä sain itseni kiinni mustavalkoisesta ajattelusta. Aika hyvin olen saanut sitä karsittua, mutta sitten aina välillä näemmä siihen kuitenkin syyllistyn. Olen saanut arvokasta peilausta pimeydestä ja varjopuolista ystävieni ja läheisteni kautta. Viimeksi viime syksynä erään ystäväni näyttäytyessä minulle pahuuden ilmentymänä (yksityiskohtiin menemättä) olin hetkellisesti takajaloillani: pelkäsin ja tuomitsin, vaikka väitin muuta. Nyt, muutama kuukausi jälkikäteen, ymmärrän sen, että en katsonut tarpeeksi laajasti asioita, ja taisin pelätä siinä hetkessä, että minusta löytyy tuo pahuuden ilmentymä myös. Ja niinhän se tosiaan löytyykin. Ihminen kuin ihminen kykenee pahuuden tekoihin. Se on sitten eri asia, toimiiko ihminen pahuudesta käsin vai ovatko aikeet hyvät. Jumalan olemusta pohtiessani oivalsin myös sen, että polariteettien keskellä on tasapaino, jossa o

  Olen viime aikoina saanut lukea päivityksiä somessa kristilliseen uskoontulemisesta. Pahoittelen, jos termit ovat minulta hukassa, mutta koska en ole mihinkään uskontoon kallellaan, niin termistökin on suht vapaata ja omanlaista. Mutta, olen siis saanut todistaa tällaista hurmoksen aaltoa, ja ajattelin tuoda julki omat näkemykseni ja tuntemukseni uskosta, uskoon tulemisesta jne. Näissä uskoontulon päivityksissä yleensä kerrotaan, kuinka ollaan jätetty koko aiempi elämä. Kaikki siihenastinen henkinen ja/tai mystinen oppi on koettu täydeksi harhautukseksi, joka katsotaan olevan kääntymistä poispäin Jumalasta ja siten karsittu nämä asiat elämästä pois ja tilalle on otettu Jeesus, joka pelastaa, kun vain seuraat häntä. Ja sitten yleensä tähän uskoontuloon liittyy vahva toisenlaisen tien tuomitseminen. Katsotaan, että vain Jeesus on tie Jumalan luo. Olen muutaman kerran aiemminkin törmännyt tähän ilmiöön ja kirjoittanut siitä aiemmissa blogeissa. Tällä kertaa kerron, mitä ajattelen ja tun