Hannanvirtaa

  Heinäkuun loppua tuli vietettyä vatsataudissa. Lapset ja minä saimme tämän ikävän taudin vieraaksemme, kukin noin pari päivää sitä potien. Ennen ajattelin, että vatsataudit ovat vain ikäviä vieraita kehossamme ja saamme niitä sattumanvaraisesti tuolta jostain; likaisilta pinnoilta, kosketuksesta muihin ihmisiin jne. Nykyään ajattelen, että vatsatauti on sellainen tarpeellinen puhdistaja eli se tuo tullessaan tilaisuuden lepoon ja kehon kuunteluun. Lähtiessään se huuhtoo kehostamme kaikkea tarpeetonta ja vanhaa pois, ikään kuin järjestää uudelleen kokonaisuutemme. Olen kuullut, että lasten kohdalla taudit tuovat lapsen sielua lähemmäksi maata eli lapsi inkarnoituu maan päälle taas enemmän. Yleensä myös tautien jälkeen lapset saavuttavat jonkin uuden taitotason; oppivat jotain uusia kykyjä vaativaa. Aikuisten kohdalla ei niin selvää "level uppausta" tapahdu, mutta kyllä mekin usein luovumme vanhasta, jotta voimme saada jotain uutta tilalle. Monta kertaa taudit iskevät, kun em

  Elämme juuri nyt sellaista aikaa, ettei kukaan säästy omien pelkojensa kohtaamiselta. Pelon tunteminen on väistämätöntä, sillä suuret muutokset ovat tulossa ja ihmiskunta tuntee sen nahoissaan. Meillä on niin yksilötasolla kuin kollektiivisestikin paljon pelkoja, joita emme ole uskaltaneet kohdata. Onneksi voimme sisäisen turvamme avulla kokea monenlaisia tunteita ja silti olla turvassa ja rauhassa. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Minulle on noussut elämäni varrella käsiteltäväksi monta erilaista pelkoa. Tutkiessani omaa astrologista syntymäkarttaani olen oivaltanut ehkä syvimmän pelkoni, joka minulla ainakin tässä elämässä (ellei useammassakin) on eli suhteettoman isot pelot jollakin tavalla lapsiini liittyen. Minun karttaani hallitsee Kuu, se on nousevan Ravun planeetta, ja nousevan merkin planeetta siis hallitsee koko karttaa. Kuu kuvastaa erityisesti tunteita ja sielua. Kuu sijaitsee kartallani 5.huoneessa, joka liitetään mm. lapsiin ja lapsuuteen. Lisäksi Pluto on y

  Hävettää olla keskeneräinen. Tunnistan itsessäni myös syyllisyyden tunnetta siitä, etten ole riittävän täydellinen. Minun pitäisi olla armollinen itselleni ja hyväksyä se, että on ok olla keskeneräinen. Sain taas muistutuksen siitä, että soimaan ja piiskaan itseäni turhaan asioista, joiden on tarkoitus ohjata minua rakkaudellisempaan elämään ja se rakkaudellisuus sisältää myös keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksymisen. Antakee armoa! Pidän Jyväskylässä Rakkauspiirejä, joissa osallistujat aluksi esittelevät itsensä turvallisen tilan luomiseksi. Sitten esittelen tilaisuuden teeman ja sen jälkeen osallistujat saavat rauhassa jakaa tuntemuksiaan teemaan liittyen muille. Lisäksi tilaisuus sisältää vastavuoroista keskustelua sekä hiljentymishetken. Lopuksi jaetaan vielä omia tuntemuksia hiljentymishetkestä sekä yleisesti tilaisuudesta. Ensimmäinen Rakkauspiiri meni strukturoidun ohjelman mukaisesti, mutta toisella kerralla kokeilin vapaampaa linjaa ja annoin keskustelun rönsytä si

  Viimeisten vuosien puristavassa paineessa on varmasti jokaisella ollut epävarmuuden hetkiä. Monelle on noussut valtavat pelot pintaan, kun kaikenlaisia uhkia tuodaan median välityksellä ihmisten tietoisuuteen. Voi tuntua jopa siltä, että eläminen ilman uhka-ajattelua on mahdotonta. Omalla kohdallani tuo paine, jonka välillä olen itsessäni tunnistanut, on välittynyt toisten ihmisten hädästä tai siitä, että olen valinnut ns. helpomman tien enkä ole puhunut totta jossain arkipäivän tilanteessa eli olen turvautunut valkoiseen valheeseen. Nykymaailmassa on tehtävä aivan tietoinen valinta siitä, että minkälaista elämää haluaa viettää. Enää ei voi turvautua siihen, että joku muu tekee päätökset puolestamme, sillä se lisää vain turvattomuuden tunnetta. Esim. median jatkuva uhkien maalailu on tavallaan suuri lahja meille ihmisille. Pelkojen nostattaminen pintaan pakottaa meitä valitsemaan omalla kohdallamme siitä, että haluammeko elää jatkuvassa pelkokierteessä vai valitsemmeko oman elämämme