Hannanvirtaa

Palasia matkani varrelta hiilestä timantiksi eli kristalliksi - kokemuksiani sisäisestä alkemiasta, osa 2 Totuuden lähteellä Olen jo pidempään tuntenut sen, kuinka olemme yhtä niin luomakuntana kuin ihmiskuntanakin. Nyt ymmärrän, kuinka iso asia se onkaan, että me todella olemme kollektiivi ja siten yhden lain alaisia. Ymmärrän myös sen, mikä laki sitoo meidät yhteen. Se on nimittäin karman laki. Koetan avata paremmin tätä viimeaikaista kasvuprosessini ryöpsähdystä. Aiemmin elämässäni olen havainnut sen, kuinka ulkoinen maailma peilaa minulle omaa itseäni. Esimerkiksi nuorempana kohtasin paljon miehiä, jotka tekivät minulle ohareita eli eivät saapuneet paikalle silloin, kun olimme treffit sopineet. He eivät myöskään ilmoittaneet reilusti, etteivät ole tulossa eikä heistä yleensä kuulunut enää mitään ohareiden jälkeenkään. Myöhemmin ymmärsin, että he vain peilasivat minulle omaa itsearvostukseni puutetta sekä sitä, että joskus itsekin peruin treffejä, koska pelkäsin, että minuun sattuis

Kirjoitukseni ensimmäisessä osassa kerroin siitä, kuinka sain kutsun eroottiseen someryhmään, ja että Antti oli suht samoihin aikoihin liittynyt tähän samaiseen ryhmään myös. Alkutahdit kohtaamiselle alkoivat soida… Ryhmässä ollessani huomasin pian Antin, joka vaikutti hyvin fiksulta ja tarkkaavaiselta, kiehtovalta ja salaperäiseltä mieheltä. Oletin hänen asiantuntevan puheensa ja olemuksensa perusteella, että hän valitsee naisseuransa todella tarkkaan. Tämä mies tietää, mitä hän haluaa. Aluksi hän ei osoittanut näkyviä kiinnostuksen merkkejä, ja ajattelinkin, etten minä ole sellainen nainen, joka voisi häntä kiinnostaa. Minä olin kiinnostunut selvittämään, että mikä hänessä kiehtoi minua; kuka tämä mies oikein on? Noin parin viikon kuluttua siitä, kun olin ryhmään liittynyt, sain viestin Antilta, joka alkoi näin: "Hanna… Anna mun sulle ehdottaa. Luulit varmaan, että sanoisin jotain muuta?" Muistan, kuinka hymyilin tälle kovin erilaiselle keskustelun avaukselle. Olipas virkis

 Isä, rakas isä. Kovin tärkeä olit minulle. Niin monta vuotta koetin yltää vaatimuksiisi. Samalla asetin itselleni vielä kovemmat vaatimukset, joita itseni uuvuttaen yritin täyttää. Sinä opetit minulle tärkeitä elämäntaitoja, joskus ankarastikin. Tänä päivänä osaan olla niistä opeista kiitollinen. Monet surun kyyneleet nuorena vuoksesi vieritin, kun koin, ettet ymmärtänyt herkkää sieluani. Sinä osoitit rakkauttasi tavalla, jota en osannut oikein vastaanottaa. Mutta aikuisena tuli sitten aika, jolloin vanhenit ja pehmenit. Kuuntelit minua. Sain pienen kosketuksen sielusi kanssa kokea ja siitä kiitän sinua. Mutta sitten lähdit pois. Jotain kesken jäi. Rajan takaa kävit luonani ja siitä lohtua sain. Siellä jossain sinä olet, uutta kierrosta ehkä jo käyt. Me tapaamme vielä. Isä, kuule: Sinä olit juuri sellainen isä, jota minä tarvitsin kasvaakseni siksi naiseksi, joka tänä päivänä olen; herkkä, intuitiivinen, totuudellinen, rakkaudellinen, oikeudenmukainen ja vapaa ahtaista normeista. Kiit

Viime kirjoituksessani lupasin kirjoittaa siitä, kuinka tapasin nykyisen mieheni, Antin. Kohtaamisemme onkin yksi suurimmista ihmeistä, mitä tämä elämä on eteeni tuonut, kiitos elämälle kohtaamisestamme! Aloitan tarinamme kertomalla ensin ajasta ennen Anttia. Elämääni ennen Anttia Asuin Keravalla, Etelä-Suomessa, yksin kaksiossa. Tein lähihoitajan keikkatyötä vanhusten palvelutaloon ja olin myös juuri perustanut toukokuussa 2017 oman toiminimen luontaishoitajana, tein keikkatyön ohella mm. tunnevyöhyketerapiaa sekä energiahoitoja kotona olohuoneessa asiakkaille, jotka koostuivat pitkälti ystävistäni ja tuttavistani. Vietin paljon vapaa-aikaani omassa seurassa sekä myös ajoittain läheisten kanssa, jotka kaikki asuivat myös pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Olin tehnyt paljon henkistä työtä itseni kanssa, jotta voisin olla avoimempi rakkaudelle. Huomasin nimittäin jo vuosia aiemmin, että minun ei ollut helppoa ottaa apua vastaan saati pyytää sitä. En myöskään kokenut ansaitsevani kaikkea