When Antti met Hanna - Elämääni ennen Anttia

Viime kirjoituksessani lupasin kirjoittaa siitä, kuinka tapasin nykyisen mieheni, Antin. Kohtaamisemme onkin yksi suurimmista ihmeistä, mitä tämä elämä on eteeni tuonut, kiitos elämälle kohtaamisestamme! Aloitan tarinamme kertomalla ensin ajasta ennen Anttia.

Elämääni ennen Anttia

Asuin Keravalla, Etelä-Suomessa, yksin kaksiossa. Tein lähihoitajan keikkatyötä vanhusten palvelutaloon ja olin myös juuri perustanut toukokuussa 2017 oman toiminimen luontaishoitajana, tein keikkatyön ohella mm. tunnevyöhyketerapiaa sekä energiahoitoja kotona olohuoneessa asiakkaille, jotka koostuivat pitkälti ystävistäni ja tuttavistani. Vietin paljon vapaa-aikaani omassa seurassa sekä myös ajoittain läheisten kanssa, jotka kaikki asuivat myös pääkaupunkiseudun läheisyydessä.

Olin tehnyt paljon henkistä työtä itseni kanssa, jotta voisin olla avoimempi rakkaudelle. Huomasin nimittäin jo vuosia aiemmin, että minun ei ollut helppoa ottaa apua vastaan saati pyytää sitä. En myöskään kokenut ansaitsevani kaikkea hyvää, mitä elämällä oli minulle tarjota. Tein mm. harjoituksia, joissa mielikuvissani avasin sydämen ovia sepposen selälleen ja toivotin rakkauden tervetulleeksi. Opettelin kiittämään tarjotusta avusta sen sijaan, että olisin torjunut sen. Tosi paha rasti oli pyytää apua, mutta kun sen uskalsin tehdä, niin jo ensimmäisillä kerroilla pyyntööni tulleet vastaanotot rohkaisivat minua. Myöntävistä ja lämpimistä vastauksista tiesin olevani oikealla tiellä; tunsin oikeasti ansaitsevani avun siinä missä hekin, joille itse tarjosin apuani. Opettelin myös rakastamaan kehoani seisten alasti peilin edessä ja katsoen lempein silmin vartaloani ja kehuen sekä kiittäen sitä työstä, jota on minun vuokseni tehnyt. Tässä on vain muutamia esimerkkejä työstä, jota itseni kanssa tein kaikkien niiden 13 vuoden aikana, jolloin asuin ja elin yksikseni. Erityisesti näin jälkikäteen olenkin kiittänyt suuresti tuon ajanjakson tärkeyttä elämässäni, sillä ilman sitä en olisi ehkä koskaan kohdannut Anttia.

Kaikki merkit siitä, että elämässäni tapahtuu suuria muutoksia, alkoivat noin puoli vuotta ennen kohtaamistamme. Tunsin sisuksissani hyvin vahvasti, että en tule enää kauaa asumaan kaksiossani. Syystä ei ollut hajuakaan, mutta tiesin, että lähtö tulee, tavalla tai toisella. Halusin tutkia naiseuttani; mitä se minulle merkitsee ja millainen nainen minä olen? Lähdin etsimään sitä sillä tavalla, että korostin pukeutumisessa enemmän naisellisia muotojani, laitoin papiljotit suihkun jälkeen päähäni, jotta saisin kauniit kiharat ja aloin käyttämään huulipunaa, sillä se korosti kauniita huuliani kivasti. Ja kaiken tämän tein puhtaasti itseni vuoksi. Koin vahvasti, että annoin sisäisen kauneuteni puhjeta kukkaan myös ulkoisesti.

Hyvä oloni näkyi ja tuntui kaikille, jotka olivat kanssani tekemisissä. Sain kunnioittavaa ja arvostavaa kohtelua ihmisiltä, ja kohtasin paljon ihania, sydämellisiä ihmisiä tuolloin. Tunsin, että viimein saan niitä palkintoja itseni kanssa työskentelystä. Kävin huhtikuussa 2017 ystäväni luona Turun saaristossa ja tuolla reissulla jokin iso palanen loksahti paikoilleen. Puhuin hänelle ääneen naiseuden löytämisestäni sekä siitä, millaista kumppania toivoisin rinnalleni. Jotenkin avautumiseni hänelle poisti esteen sille runsauden virralle, joka oli odottanut vapautumistaan.

Tuolloin keväällä, kun naiseuteni voima puhkesi kukkaan, alkoi ympärilläni nimittäin käymään kunnon kuhina; miehiä olisi tullut ikkunoista ja ovista, jos olisin antanut kaikkien ns. tulla. Mutta koska omanarvontuntoni ja itsekunnioitukseni oli vahva, en kohdannut enää juuri lainkaan minua arvottomasti kohtelevia ihmisiä, ja jos kohtasin, tunnistin vanhastaan tutun kuvion heti ja asetin jämäkästi rajat ko. henkilölle. Sama päti miehiin; minua ei kyetty enää hämäämään eikä hyväksikäyttämään, sillä olin oppinut vaistoamaan tarkasti, jos joku ei ollut sitä, mitä hän antaa ymmärtää tai päällisin puolin näyttää. Haistoin epäaitouden ja valheen ja tämä kyky on vain vahvistunut vuosien varrella.

Toukokuussa kävin Seppo Tanhuan luona puu-Käpylässä kuulemassa astrologisen syntymäkarttani kuvioista sekä tulevien vuosien näkymistä. Sisuksissani tiesin siis, että jotain isoa on tulossa, ja Seppo vain vahvisti sen. Hän sanoi, että minulla on alkamassa sellainen noin vuoden mittainen palkkiojakson aika elämässäni, jonka veroista en ole koskaan kokenut enkä tule koskaan enää sen jälkeen kokemaan. Niin harvinaisesta aspektikuviosta oli kyse. Minun vain tulisi uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi, antautua sille kaikelle hyvälle, joka minulle on tarkoitettu. Hän sanoi, että tulen kohtaamaan jonkun ihmisen, jonka tapaaminen tulee olemaan minulle erittäin vaikuttava ja merkityksellinen, kestipä kohtaaminen sitten muutaman sekunnin tai useita tunteja. No, vaikuttava ja merkityksellinen oli Seponkin tulkinta, sillä se meni nappiin niin menneisyyteni kuin tulevaisuutenikin osalta. Ja tämä tulkinta on yksi syy, miksi tänä päivänä opiskelen astrologiaa. Lämmin kiitos Sepolle!

Kolmentoista sinkkuvuoteni aikana kävin aika harvakseltaan treffeillä miesten kanssa ja siten myös läheisyyden sekä intiimin kanssakäymisen kaipuu sisälläni oli valtava. Olin ollut muutamia vuosia erinäisissä somesinkkuryhmissä aktiivisena keskustelijana, mutta en uskonut niistä mitään keskustelukumppaneita kummempaa löytäväni.

Sitten eräänä päivänä liityin erään naisen pyynnöstä hänen perustamaansa eroottiseen keskusteluryhmään, koska olinhan löytänyt naiseuteni voiman ja toki minua kiehtoi, millaisia miehiä tässä ryhmässä oli ja millaista keskustelua siellä olisi. Nainen nimittäin kertoi, että keskustelun taso on arvostavaa ja kunnioittavaa; aivan toisenlaista siis kuin tavallisessa sinkkuryhmässä. Ja niin tuosta ryhmästä tuli minulle oikein mukava keskustelupaikka, jonne oli aina ilo tulla käymään. Ja siellä ryhmässä kohtasin myös Antin, joka oli liittynyt ryhmään samoihin aikoihin kuin minä ystävänsä kutsusta.

Ja tästä tarinasta pääsette lukemaan jatkoa seuraavalla kerralla. Ihanaa marraskuun alkua kaikille!

Rakkaudella 

Hanna ❤️