Pohdintaa uskosta, uskoontulosta ja rakkaudesta

 

Olen viime aikoina saanut lukea päivityksiä somessa kristilliseen uskoontulemisesta. Pahoittelen, jos termit ovat minulta hukassa, mutta koska en ole mihinkään uskontoon kallellaan, niin termistökin on suht vapaata ja omanlaista. Mutta, olen siis saanut todistaa tällaista hurmoksen aaltoa, ja ajattelin tuoda julki omat näkemykseni ja tuntemukseni uskosta, uskoon tulemisesta jne.

Näissä uskoontulon päivityksissä yleensä kerrotaan, kuinka ollaan jätetty koko aiempi elämä. Kaikki siihenastinen henkinen ja/tai mystinen oppi on koettu täydeksi harhautukseksi, joka katsotaan olevan kääntymistä poispäin Jumalasta ja siten karsittu nämä asiat elämästä pois ja tilalle on otettu Jeesus, joka pelastaa, kun vain seuraat häntä. Ja sitten yleensä tähän uskoontuloon liittyy vahva toisenlaisen tien tuomitseminen. Katsotaan, että vain Jeesus on tie Jumalan luo.

Olen muutaman kerran aiemminkin törmännyt tähän ilmiöön ja kirjoittanut siitä aiemmissa blogeissa. Tällä kertaa kerron, mitä ajattelen ja tunnen uskoontuloon liittyvistä ilmiöistä sekä omista uskonasioistani.

Ensin haluan painottaa sitä, että mielestäni asioiden näkeminen ja niihin suhtautuminen neutraalisti ja rauhan sekä rakkauden tilasta on äärimmäisen tärkeää. Niinpä otin hetken hiljentyäkseni ja avatakseni yhteyden mieleni ja sydänkeskukseni välille sekä ollakseni selkeässä rakkauden energiassa, kun tätä tekstiä kirjoitan.

Kyseenalaistan usein omat totuuteni, uskomukseni ja ajatukseni, sillä mielestäni on tervettä olla utelias, valpas ja tietoinen omista vaikuttimistaan. Koska olemme ihmisiä, me olemme kaikenlaisille vaikuttimille alttiita. Uskonasioissa, varsinkin, voimme olla hyvin voimakkaiden vaikuttimien alaisia. Olen monta kertaa pohtinut sitä, mihin minä uskon. Uskolla on valtava voima; se vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja siksi on tärkeää, että se, mihin uskoo, on hyväksi uskojalleen. Minä olen vuosia sitten valinnut omaksi johdattajakseni Rakkauden isolla R:llä, sillä rakkaus on todellakin kaikista suurin voima, jota olen saanut kokea ja joka tuntuu ihanalta joka solussa. Rakkaus on minulle kaiken alkulähde, Jumala, korkein voima kaikkeudessa. Ja aina, kun palaan taas kysymään itseltäni, mihin uskon, niin olen havainnut, ettei ole rakkauden voittanutta, koska se ei vahingoita ketään, ei tuomitse eikä hylkää ja se on kaikkien saatavilla, koska se asuu meissä kaikissa jo valmiina. Meidän tarvitsee vain löytää se.

Olen vuosien varrella huomannut, että rakkaus on opettanut minulle tärkeitä asioita. Mustavalkoinen elämänkatsomus on kaikonnut, ja tilalle on tullut ymmärrys, hyväksyntä, anteeksianto ja lempeys. Koen, ettei minulla ole oikeutta eikä haluakaan tuomita ketään, sillä silloin tuomitsen itseni. Tuomitsija peilaa toisesta jotain sellaista, mitä ei halua itsessään nähdä. Me ihmiset kykenemme mitä kauheimpiin tekoihin halutessamme, ja siksi on hyvä muistaa se, että me voimme tehdä joka hetki valinnan siitä, että teemmekö kauheuksia vai rakkauden tekoja.

Kristillisessä uskoontulossa, jossa Raamattua mielellään siteerataan, näen haasteellisena sen, että siinä uskotaan syntiin sekä siihen, että ulkopuolinen pelastaja eli Jeesus voi puhdistaa meidät synneistä tuosta noin vain, jos kadumme ja nöyrrymme hänen edessään ja alamme seurata häntä. Minun sydämeni sanoo, että pelastaja ollaan me itse, sillä rakkaus on meissä jokaisessa odottamassa sitä, että löydämme sen sydämistämme. Synti on keksitty sitä varten, että meidät voidaan pitää synnin kahleissa uskonnollisten käskyjen voimin. Käskyt eivät voi olla rakkaudesta, Jumalasta, sillä rakkaus ei käske.

Tie rakkauteen, Jumalan luo voi olla monenlainen eli kaikki tiet vievät joskus perille. Niin monta kuin on ihmisiä, on myös erilaisia teitä rakkauteen. Mitä ikinä teemmekin, jos teemme sen aito rakkaus sydämissämme, olemme aina lähempänä Jumalaa. Siksi en näe, että siinä on mitään väärää tai harhautusta, jos teemme rakkaudentyötämme eri tavoin ja välinein, kuten esimerkiksi energiatyöskentelyllä. Ratkaisevaa on se, tekeekö työtään nöyrästi ja rakkaudesta käsin. Aito rakkaus antaa meille johdatuksen siihen, kuinka olla nöyriä, totuudellisia, oikeudenmukaisia, lempeitä ja armollisia. Uskonasioissa on parasta kuunnella omaa sydäntään, sillä siellä se rakkaus on, ja se johdattaa meitä lempeästi meille tarkoitetulle tielle.

Sen sijaan, että pienentäisimme rakkauden voimaa meissä seuraamalla jotain ulkopuolista lähdettä ja sen käskyjä, voisimme antaa rakkaudelle luvan virrata meissä vapaasti ja antaa meidän toteuttaa juuri meille tarkoitettua rakkaudentehtävää, sillä meillä jokaisella sellainen on. Vaatii uskallusta heittäytyä rakkauden virtaan, mutta se palkitsee heittäytyjänsä kaikin tavoin. Koska me itse saamme vapaasti valita sen, kuinka rakkautta palvelemme, niin silloin ei mitään sääntöjä tai kahleita tarvita meitä ohjaamaan. Rakkaus sydämissämme riittää johdattajaksi.

Rakkaudella

Hanna ❤️