Hannanvirtaa

Otsikkoni on aika kova väite, kun maailmalla puhutaan ilmastohätätilasta, sodista ja pandemioista. Eivätkö nämä asiat ole paljon tärkeämpiä huolenaiheita kuin se, että yhdistyykö ihmiset koskaan keskenään? Olen itse sitä mieltä, että eivät ole, sillä yhdistyminen on ihmiskunnan kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta aivan välttämätöntä. Ilmastohätätila on suuresti liioiteltu asia, toki en kiellä ihmisen tuhoavaa vaikutusta luonnolle. Mutta se, että ihminen tuhoaa luontoa, johtuu siitä, ettei hän muista olevansa osa luontoa, ja elää nykyään pitkälti eristäytyneenä luonnosta. Oman edun tavoittelu on useimmille tärkeämpää kuin kaikkien hyvinvointi ja etu. Luonto on kärsinyt paljon ja odottanut sitä hetkeä, että ihminen alkaa elämään rakkaudesta käsin. Vain siten loppuu luonnon raiskaaminen ja tuhoaminen, koska sydäntään seuraava ihminen ei halua riistää keltään tai miltään mitään. Hän haluaa aidosti hyvää kaikille ja kaikkialla. Ja luonto kiittää luonnonystävää 🙏 Sodat on mitä suurimmassa

Me ihmiset olemme hyvin mukavuudenhaluisia emmekä haluaisi kohdata ja käsitellä itsellemme epämiellyttäviä asioita. On todella helppoa vain uppoutua fantasiamaailmaan, joka voi olla esim. peli, elokuva, mielikuvamatka tai päihde. Kun olemme tällaisessa maailmassa, unohdamme nyt-hetken, fyysisen todellisuutemme ja itsemme eikä meidän siis tarvitse ajatella sitä arjessa olevaa ikävää asiaa, joka palaa aina jossain vaiheessa mieleemme poistuessamme fantasiamaailmasta. Kun haluamme paeta itseämme ja sisimmästämme nousevia asioita, niin fantasiat tuovat helpotusta ahdistukseemme. Tämä tapa käsitellä asioita johtaa aina vain suurempaan ahdistukseen ajan kanssa. Minkä lakaiset maton alle, sen löydät sieltä maton alta kyllä myöhemmin. Me kaikki olemme varmasti kokeneet sen, kuinka kokemiemme ongelmien unohtaminen ei niin vain onnistu, koska ne pomppaavat yhä uudestaan ja uudestaan meidän eteemme, kunnes viimein suostumme kohtaamaan ne. Sitten on vaihtoehtona sellainen lähestymistapa, että menn