Isä



 Isä, rakas isä.


Kovin tärkeä olit minulle. Niin monta vuotta koetin yltää vaatimuksiisi. Samalla asetin itselleni vielä kovemmat vaatimukset, joita itseni uuvuttaen yritin täyttää.


Sinä opetit minulle tärkeitä elämäntaitoja, joskus ankarastikin. Tänä päivänä osaan olla niistä opeista kiitollinen.


Monet surun kyyneleet nuorena vuoksesi vieritin, kun koin, ettet ymmärtänyt herkkää sieluani. Sinä osoitit rakkauttasi tavalla, jota en osannut oikein vastaanottaa.


Mutta aikuisena tuli sitten aika, jolloin vanhenit ja pehmenit. Kuuntelit minua. Sain pienen kosketuksen sielusi kanssa kokea ja siitä kiitän sinua.


Mutta sitten lähdit pois. Jotain kesken jäi. Rajan takaa kävit luonani ja siitä lohtua sain. Siellä jossain sinä olet, uutta kierrosta ehkä jo käyt. Me tapaamme vielä.


Isä, kuule: Sinä olit juuri sellainen isä, jota minä tarvitsin kasvaakseni siksi naiseksi, joka tänä päivänä olen; herkkä, intuitiivinen, totuudellinen, rakkaudellinen, oikeudenmukainen ja vapaa ahtaista normeista. Kiitän sinua. Rakastan sinua.


Hyvää isänpäivää!


Rakkaudella 


tyttäresi Hanna ❤️


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ulostuloja totuuden ja rakkauden vuoksi

Uusi luku elämäni kirjassa

Pohdintaa uskosta, uskoontulosta ja rakkaudesta