Antakee armoa!

 

Hävettää olla keskeneräinen. Tunnistan itsessäni myös syyllisyyden tunnetta siitä, etten ole riittävän täydellinen. Minun pitäisi olla armollinen itselleni ja hyväksyä se, että on ok olla keskeneräinen. Sain taas muistutuksen siitä, että soimaan ja piiskaan itseäni turhaan asioista, joiden on tarkoitus ohjata minua rakkaudellisempaan elämään ja se rakkaudellisuus sisältää myös keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksymisen. Antakee armoa!

Pidän Jyväskylässä Rakkauspiirejä, joissa osallistujat aluksi esittelevät itsensä turvallisen tilan luomiseksi. Sitten esittelen tilaisuuden teeman ja sen jälkeen osallistujat saavat rauhassa jakaa tuntemuksiaan teemaan liittyen muille. Lisäksi tilaisuus sisältää vastavuoroista keskustelua sekä hiljentymishetken. Lopuksi jaetaan vielä omia tuntemuksia hiljentymishetkestä sekä yleisesti tilaisuudesta.

Ensimmäinen Rakkauspiiri meni strukturoidun ohjelman mukaisesti, mutta toisella kerralla kokeilin vapaampaa linjaa ja annoin keskustelun rönsytä sinne, minne se itsekseen kulkeutui. Halusin kokeilla, miten sellainen toimintamalli toimii. Minulla oli myös viestikortit mukana, ja jokainen sai nostaa itselleen viestin siihen hetkeen. Tilaisuuden lopulla sain rakentavaa kritiikkiä siitä, ettei osallistujien olo ollut koko ajan turvallinen ja että tilaisuudesta jäi jotenkin tyhjä olo. Turvattomuuden tunteen syynä oli se, ettei ollutkaan sitä teemaan liittyvää keskustelua tarpeeksi ja se, etten pitänyt struktuurista kiinni ja tiedottanut selkeästi, miten tilaisuus etenee ja loppuu. Tyhjän olon tunne jäi siitä, että teemassa ei pysytty, vaan annoin puheen rönsytä.

Pohdin palautetta saatuani, että miten voisin luoda turvallisemman ilmapiirin ja tilan Rakkauspiiriin osallistujille. Minullahan ei ole kokemusta ns. piirityöskentelystä vetäjänä eikä osallistujanakaan, joten sinänsä en yhtään ihmettele, että jollakulla piireistä kokemusta omaavalla voi olla hämmentynyt olo, kun Rakkauspiiri ei ollutkaan perusperiaatteiltaan ihan samanlainen kuin muut piirit. Ehkä piiri sanana luo jonkinlaisia ennakko-odotuksia siitä, millainen tilaisuus on ja sitten tulee pettymys, kun todellisuus ei vastaakaan odotuksia. Voi olla, että Rakkauspiiri onkin jatkossa Rakkaustuokio tai -hetki, jottei tilaisuus saisi valmiiksi jotain tietynlaista leimaa siitä, millainen sen pitäisi olla. Huomasin itsekin tilaisuuden edetessä, että strukturoitu ja aikataulutettu tilaisuus on helpompaa vetää tasa-arvon periaatteen kannaltakin, kun kaikille taataan samanpituinen oma osuus, jossa saa jakaa tuntemuksiaan vapaasti toisten keskeyttämättä. Aikataulu ei myöskään ylity, kun on selkeät rajat, minkä ajan puitteissa tehdään mitäkin. Pidän itse heittäytymisestä hetkeen ja ex tempore-jutuista muutenkin, mutta selvästikään tällaisiin intiimeihin tilaisuuksiin sellainen rönsyily ei sovi, koska silloin puuttuu struktuurien luoma turva, joka on hyvin olennainen osa turvallisen olotilan luomista. Nyt sen tiedän, kun on kokeiltu rajattomuutta ja sen tuomaa epätietoisuutta.

Huomaan, että rakentavan palautteen saaminen saa edelleen minussa aikaan huonommuuden tunnetta, joka taas johtuu siitä, etten ole mielestäni ollut riittävän hyvä, vaan tunnen olevani epäonnistunut. Aloin voimakkaasti analysoimaan saamaani palautetta ja sitä, kuinka kamalalta on mahtanut osallistujista tuntua, kun tuotin heille karvaan pettymyksen. Vai oliko se todella niin graavia kuin mitä mielessäni asiaa paisuttelin? Ehkä ei kuitenkaan. Rakkaan mieheni sanojen mukaan "teen kärpäsestä härkäsen", kun annan rakentavalle palautteelle liian isot mittasuhteet. Ja sitten taas, kun saan kiittävää palautetta, niin siitä en sitten osaakaan kunnolla kiitellä ja arvostaa itseäni.

Tuntuu hieman huvittavalta kirjoittaa tätä tekstiä omasta armottomuudestani, sillä tuon minulle opettavaisen tilaisuuden teemana oli armollisuus itseä kohtaan paineen alla. Edellä kirjoittamastani voin päätellä, että minulla on vielä paljon askelmerkkejä jäljellä, ennen kuin todella tiedän, mitä on armollisuus itselle. Sen pitäisi nousta itsestä; sitä kun ei kukaan muu voi armottomalle tuoda tai suoda. Jatkan siis harjoituksia. Kiitos siitä, että saan opetella ihmisyyttä joka päivä, tämä työ ei onneksi ihan heti lopu.

Rakkaudella ❤️

Hanna