Totuudellisuuden tie

 

Viimeisten vuosien puristavassa paineessa on varmasti jokaisella ollut epävarmuuden hetkiä. Monelle on noussut valtavat pelot pintaan, kun kaikenlaisia uhkia tuodaan median välityksellä ihmisten tietoisuuteen. Voi tuntua jopa siltä, että eläminen ilman uhka-ajattelua on mahdotonta. Omalla kohdallani tuo paine, jonka välillä olen itsessäni tunnistanut, on välittynyt toisten ihmisten hädästä tai siitä, että olen valinnut ns. helpomman tien enkä ole puhunut totta jossain arkipäivän tilanteessa eli olen turvautunut valkoiseen valheeseen.

Nykymaailmassa on tehtävä aivan tietoinen valinta siitä, että minkälaista elämää haluaa viettää. Enää ei voi turvautua siihen, että joku muu tekee päätökset puolestamme, sillä se lisää vain turvattomuuden tunnetta. Esim. median jatkuva uhkien maalailu on tavallaan suuri lahja meille ihmisille. Pelkojen nostattaminen pintaan pakottaa meitä valitsemaan omalla kohdallamme siitä, että haluammeko elää jatkuvassa pelkokierteessä vai valitsemmeko oman elämämme ohjien ottamisen. Niin kauan, kuin annamme toisten tehdä vaikeat ja haastavat päätökset puolestamme vaivautumatta itse selvittämään asioita päätöksemme tueksi, niin niin kauan olemme talutusnuorassa, pelkojemme vankina.

Tästä aiheesta on vaikeaa kirjoittaa, sillä ei ole helppoa kohdata omaa vastuuttomuuttaan tai ahdistuneisuuttaan. Sen jälkeen, kun tässä taannoin päästäkseni helpommalla päästin valkoisen valheen hammaslääkärille suustani kertoessani muka käyttäväni fluorihammastahnaa (en ole käyttänyt varmaan kohta kahteenkymmeneen vuoteen enää), on tämä oma valheellisuuteni vaivannut minua. Minulle totuudellisuus on tärkeää ja siksi minua suorastaan hävettää se, etten voinut olla totuudellinen hammaslääkärille. Valehtelin hänelle siinä uskossa, että jos kertoisin totuuden, niin hän alkaisi saarnaamaan fluorittomuuden haitoista ja joutuisin kohtaamaan halveksuntaa hammashuollon henkilöstön osalta joka kerta, kun käyn siellä. Mutta koska oma valheellisuuteni aiheuttaa minulle näin kovia tunnontuskia, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin olla totuudellinen tässäkin asiassa, vaikka se tietäisikin sitä, että olisin joidenkin ihmisten silmissä halveksittava. Ainakin omatuntoni olisi puhdas, kun elän täysin linjassa omien arvojeni kanssa.

Olen iloinen ja tyytyväinen, kun sain sanoitettua sisimmässäni olevan möykyn paperille. Nyt, kun tiedän, mikä tunne minua on kalvanut viime aikoina, on minulla helpompi olla. Inhimillisten piirteidemme tiedostaminen tekee meistä nöyriä varjojemme edessä. Häpeä onkin se vaikein tunne kohdata ja tiedostaa, koska se on ainoa tunne, joka täytyy kohdata muiden ihmisten kautta ja kanssa. Yksin ei häpeää voi käsitellä loppuun asti. Kun minulla on seuraava käynti hammaslääkärissä, niin silloin minulla on uusi tilaisuus olla totuudellinen fluorittomuusasian suhteen. Katsotaan, löytyykö minusta siinä hetkessä rohkeutta kertoa totuus. Toivottavasti löytyy, mutta jos ei, niin sitten on vielä vain työstettävä asiaa. Se ei haittaa, sillä me kyetään aivan upeisiin rohkeuden tekoihin, kun olemme siihen valmiita. Toivon armollisuutta ja lempeyttä kaikille meille, jotka ryvemme syvällä prosesseissamme. Kyllä se tästä, rakkaat, kyllä se tästä ❤️🙏❤️

Rakkaudella

Hanna ❤️