Polarisaatiosta tasapainoon

Tässä sitä taas ollaan: pohtimassa valon ja pimeyden olemuksia, polarisaatiota ja mustavalkoisuutta. Nimittäin, kävi niin, että minä sain itseni kiinni mustavalkoisesta ajattelusta. Aika hyvin olen saanut sitä karsittua, mutta sitten aina välillä näemmä siihen kuitenkin syyllistyn.

Olen saanut arvokasta peilausta pimeydestä ja varjopuolista ystävieni ja läheisteni kautta. Viimeksi viime syksynä erään ystäväni näyttäytyessä minulle pahuuden ilmentymänä (yksityiskohtiin menemättä) olin hetkellisesti takajaloillani: pelkäsin ja tuomitsin, vaikka väitin muuta. Nyt, muutama kuukausi jälkikäteen, ymmärrän sen, että en katsonut tarpeeksi laajasti asioita, ja taisin pelätä siinä hetkessä, että minusta löytyy tuo pahuuden ilmentymä myös. Ja niinhän se tosiaan löytyykin. Ihminen kuin ihminen kykenee pahuuden tekoihin. Se on sitten eri asia, toimiiko ihminen pahuudesta käsin vai ovatko aikeet hyvät.

Jumalan olemusta pohtiessani oivalsin myös sen, että polariteettien keskellä on tasapaino, jossa on molemmat ääripäät sopusoinnussa. Niinpä, kun pääsemme tutkimaan sekä hyvää että pahaa meissä, ehkä molemmissa ääripäissä käyden, löydämme lopulta itsemme keskeltä, jossa molemmat polariteetit toimivat sulassa sovussa keskenään. Oivalsin sen, että koska Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, sehän tarkoittaa sitä, että myös Jumalalla on molemmat polariteetit itsessään. Ei ole hyvää ja pahaa, vaan kaikki vain on. Voimme tarkastella asioita arvottamatta niiden olemusta sen kummemmin.

Meillä ihmisillä on aivan upea mahdollisuus tutkia näitä eri polatiteettien olemuksia itsessämme, joten olkaamme ennakkoluulottomia ja tutkikaamme myös sitä, mikä ehkä ensin näyttäytyy pelottavana ja epämiellyttävänä. Sieltä epämiellyttävyyden pohjalta löytyy taas jotain uutta oivallettavaa itsestämme, ja voimme luopua siitä syyllisyyden taakasta, että teemme väärin ottaessamme selvää pimeydestä. Kieltämällä sen olemassaolon kiellämme itsemme.

Hankin vastikään mustan opaalin Australiasta. Sillä sanotaan olevan sellaisia vaikutuksia, että se näyttää kantajalleen, missä asioissa on vielä työstettävää. Se ei siis sovi kaikille voimakkaan energiansa vuoksi, koska se voi nostaa todella epämiellyttäviä asioita käsiteltäväksi, ja varjoprosessointiin tottumaton voi mennä opaalin energiasta sekaisin. Minä olen saanut jo huomata kiven voiman. Kun olen sitä kantanut mukanani, on joka kerta tullut esille jotain sellaista itsestäni, mitä en ole halunnut kohdata tai katsoa. Minä pidän tällaisista haasteista ja siksi musta opaali onkin minua vetänyt kovasti puoleensa. Kristallit voivat auttaa meitä eteenpäin ihmisyyden opiskelussa ja lämpimästi suosittelenkin käyttämään kaikkia itselle sopivia keinoja kuorimaan korkeamman tietoisuuden tiellä olevia esteitä. Minua ovat kristallit, kivet ja mineraalit auttaneet. Keinoarsenaalini muutenkin on moninainen ja hyvä niin.

Toivottavasti tämä kirjoitus selvensi sitä, mitä olen polariteettien olemuksesta ymmärtänyt. Ainakin kirjoittaminen selventää itselleni lisää ko. asiaa, kun sen saa tuotettua ulos.

Rakkaudella

Hanna ❤️