Hannanvirtaa

Suremattomat surut jäävät tukkeeksi kehoon, erityisesti rintakehän alueelle. Niistä on moni rintasyöpä saanut alkunsa tai astma. Itse itkin tänään suomalaisille pyhässä paikassa, saunassa. Olin parina yönä nähnyt unta siitä, kuinka olin jälleen raskaana ja sitten toisessa unessa lapsi oli jo syntynyt. Vastasyntynyt oli nukkunut koko yön ilman heräämistä omassa huoneessaan eikä kukaan meistä uskaltanut käydä katsomassa, oliko hän vielä hengissä. Voi sitä alakulon ja ahdistuksen määrää, joka näistä unista nousikaan. En ole oikein saanut kiinni siitä, mistä alakulo johtuu, mutta sain onneksi kuitenkin itkettyä siellä saunassa menetetyn lapsen surua. Itkin myös kesken mennyttä alkiota, jota kannoin yhdeksän viikkoa sisälläni vuonna 2019. Jotenkin tiesin heti raskauden alusta, että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Suru oli suuri silloin, kun keskenmeno kulminoitui veriseen vessakäyntiin. Minulta taisi jäädä jotenkin kesken se surutyö, mikä liittyy uuden elämän kasvamisen päättymiseen. Rakas en

 Miksi tämä blogi on olemassa? Perustin blogisivuston 10.5.2022 eli reilu kaksi vuotta sitten, koska minulla oli asiaa. Tai oikeastaan minulla oli valtava tarve kirjoittaa sisäisiä asioita ulos itsestäni ja blogi tuntui siihen sopivalta tavalta. Hannalla oli siis asiaa ja nimenomaan sellaista asiaa, jota ei ihan joka bloggari kirjoitakaan. Olen viimeksi kirjoittanut maaliskuussa tekstiä. Aika pitkä tauko. Olenkin ollut vähän huolissani, että nytkö se asioiden ulostulo loppui. Mutta ei se niin ole, minulla ei vain ole ollut sellaisia merkittäviä ristiriitatilanteita tai haasteita sisimmässäni, joista olisi kummunnut tarvetta kirjoittaa. Viime aikoina on taas sitten noussut sellainen olo, että nyt voisi asiaa tulla. Blogillani Blogspotissa ei kovin montaa lukijaa ole ollut ja se on täysin ymmärrettävää. Astron bloggariksi pääsin vuosi sitten ja se on kyllä hienoa! Tekstini ovat saaneet enemmän lukijoita ja hyvä niin. Siitä päästäänkin siihen, että miksi blogini on olemassa. Tekstini ovat