Hannanvirtaa

Minä tunnistan itsessäni sellaista piirrettä, etten koe kykeneväni näkemään oman logiikkani ulkopuolella olevia ratkaisuja tai tapahtumaketjuja, jotka johtaisivat unelmoituun lopputulokseen. Esimerkkinä voisin kertoa, että unelmoin talosta maalla. Talo on puinen, vanha, siinä on kuisti, pari varaavaa takkaa, leivinuuni, puuhella, puusauna jne. Pihassa on piharakennuksia, omenapuita, jokin vesielementti lähellä, metsää, kalliota jne. No, nykytilanne on se, että asun vuokralla rivitalotyyppisessä ympäristössä, olen työtön opiskelija ja minulla on kaksi pientä, alle kouluikäistä, lasta. Olen muutenkin tienhaarassa urani suhteen. Ahtaan mieleni vuoksi en enää näe itseäni toisen leivissä palkkatöissä, yrittäjyys tuntuisi enemmän omalta vaihtoehdolta. Tiedostan kuitenkin sen, ettei asioiden tarvitse mennä niin mustavalkoisesti. Voinhan esimerkiksi olla osan ajasta jonkun palkkalistoilla ja osan toimia yrittäjänä tai sitten voi olla aivan jotain muuta viritelmää. Näin somessa, että Tampereen

“A-a-aaa-a-a-aa-puu-va, apuva!” huusi aikoinaan James Potkukelkka sketsisarjassa jouduttuaan häkellyttävään tilanteeseen kuten vaikkapa sellaiseen, että kuinka yleisessä ruokalassa palautetaan astiat oikeisiin paikkoihin eikä James-parka oikein ymmärtänyt lukemiaan ohjeita. Tunnistan tuon hädän tunteen omasta lapsuudestani, kun vastaani tuli jotain oman ymmärrykseni ylimenevää, uutta ja outoa. Panikoin sisäisesti aivan valtavalla tunteella, vaikka olin oppinut ulkoisesti salaamaan hämmennykseni muilta aika hyvin. Minulla on astrologisella kartalla Kuu Vaa'assa, joka kätkee tunteet muilta visusti, koska hän ei itsekään hämmennykseltään tiedä, mitä kulloisellakin hetkellä tuntee. Minulle esimerkiksi esiintymistilanteet olivat sellaisia, aivan kamalan epämukavia, tilanteita. En tosiaankaan ollut tasapainossa parhaimmillaan olevan aurinkomerkkini Leijonan kaltainen, itsevarma ja karismaattinen puhuja, vaan punasteleva, sanoissaan takelteleva tyttö, joka halusi vain, että hänet hyväksy

  Kuuntelinpa tässä Erkki Lehtirantaa, joka oli vieraana Antti Launosen podcastissa ja ymmärsin siinä parituntisen kuuntelun loppupuolella, miksi Erkki tuntuu niin puoleensa vetävältä ihmiseltä. Tunnistin hänessä Rakkaudenlähettilään eli rakkaan sielunveljeni tässä pyhässä tehtävässä, johon meidät on valjastettu. Häneen samaistun myös siten, että itsekin olen astrologiaa opiskellut ja joitakin tulkintoja tehneenä ymmärtänyt sen, että astrologiassa on aivan mielettömän paljon eri tasoja ja maagisen mystistä koodia, joiden kaikkien selvittämiseen ei taida riittää edes yksi ihmiselämä. Lisäksi Erkin lailla olen tutkija; erityisesti ihmiset, luonto, mystiikka, galaktiset ja universaalit asiat ovat lähellä sydäntäni. Aina välillä kohtaan näitä merkittäviä ihmisiä, jotka liikauttavat sieluni herkkää olemusta. Eritoten silloin, kun joku puhuu Rakkaudesta, siitä aidosta Rakkauden energiasta, niin minulle tulee kova kaipuu tällaisen henkilön seuraan. Meille tärkeintä on tuoda Rakkauden sanomaa