Mitä jos mitään suurta suunnitelmaa ei ole?
Katsoin videota, jonka väitettiin olevan 60 vuotta vanha taltiointi ulkoavaruuden olennosta, jolta ihminen kysyi kysymyksiä. Video haiskahti tekaistulta, mutta se ei ole olennaista nyt. Se, mikä sai minut taas pohdintatilaan, oli se, kun tämä olento sanoi, ettei universumia ole kukaan luonut, mutta kuitenkin universumeja on äärettömän paljon. Ja että ei ole mitään jumalaa eikä suurta suunnitelmaa. Kaikki vain on ja kuitenkaan ei ole. Ja että ihmiset ovat omien dogmiensa, uskonnollisten ja poliittisten, vankeina. Aloin heti pohtimaan ja tunnustelemaan, että mitä se sitten tarkoittaa, jollei mitään suurta suunnitelmaa ole? No, se vie merkityksellisyyden kokemuksen pois ihmiseltä. Miksi elää, jos sillä ei ole mitään merkitystä? Jos ei ole mitään suurta luojavoimaa, joka olisi luonut maailmankaikkeutemme tyhjästä, niin onko sitten meillä ihmisilläkään mitään luomisvoimaa? Luommeko me itse mielissämme merkityksiä kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu, koska millään ei ole mitään merkitystä?