Mitä jos mitään suurta suunnitelmaa ei ole?

Katsoin videota, jonka väitettiin olevan 60 vuotta vanha taltiointi ulkoavaruuden olennosta, jolta ihminen kysyi kysymyksiä. Video haiskahti tekaistulta, mutta se ei ole olennaista nyt. Se, mikä sai minut taas pohdintatilaan, oli se, kun tämä olento sanoi, ettei universumia ole kukaan luonut, mutta kuitenkin universumeja on äärettömän paljon. Ja että ei ole mitään jumalaa eikä suurta suunnitelmaa. Kaikki vain on ja kuitenkaan ei ole. Ja että ihmiset ovat omien dogmiensa, uskonnollisten ja poliittisten, vankeina. 

Aloin heti pohtimaan ja tunnustelemaan, että mitä se sitten tarkoittaa, jollei mitään suurta suunnitelmaa ole? No, se vie merkityksellisyyden kokemuksen pois ihmiseltä. Miksi elää, jos sillä ei ole mitään merkitystä? Jos ei ole mitään suurta luojavoimaa, joka olisi luonut maailmankaikkeutemme tyhjästä, niin onko sitten meillä ihmisilläkään mitään luomisvoimaa? Luommeko me itse mielissämme merkityksiä kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu, koska millään ei ole mitään merkitystä? Onko sittenkin sattumia olemassa siten, että me vain satumme kokemaan samankaltaisia tilanteita, kunnes oivallamme jotain näihin tilanteisiin liittyvää, tärkeää asiaa ja sen jälkeen nämä tilanteet lakkaavat toistumasta?

En pidä sattumia todennäköisenä, koska joidenkin asioiden toteutuminen tietyssä järjestyksessä ja aikataulussa ei voi mitenkään loogisesti ajateltuna vain sattumanvaraisesti tapahtua, varsinkin kun näiden tapahtumien vuoksi olen oppinut tärkeitä kasvuun liittyviä oppiläksyjä. Olen löytänyt suurta merkitystä sille, miksi olen kokenut nämä asiat.

Meiltä ihmisiltä on jotain olennaista jäänyt oppimatta, koska emme vieläkään osaa elää sovussa keskenämme. Jos meidän olemassaolollamme ei ole merkitystä, niin sittenhän me emme tavallaan ole olemassakaan. Jos kaikki menettää merkityksensä, niin ihmisen teoilla ei siten ole merkitystä ja voimme elää kuin pellossa, vai mitä? Mutta miksi sitten meillä on mieli, joka elää merkityksellisyyttä hakien, jos mitään merkitystä ei millään ole? Ehkä meidän ihmisten on helpompi elää itsemme kanssa, jos löydämme mielemme avulla logiikkaa kaikesta ympärillämme.

Vaikka millään ei olisi mitään merkitystä, niin silti voimme pyrkiä elämään siten, että meillä on kullakin hyvä olla. Elämä on meille edelleen mysteeri ja sen sijaan, että eläisimme vailla päämäärää ja merkityksellisyyttä voimme valita itse, elämmekö täydessä sattumanvaraisuudessa vai täydellisessä merkityksellisyyden olevaisuudessa. Oleminen on huomattavasti mielekkäämpää ja iloa tuottavaa, mikäli luomme itse oman todellisuutemme sellaiseksi kuin tahdomme. Kaikkihan me tiedämme, mikä voima tahdolla on. Tiedämme myös, että jos me ajattelemme/luulemme olevamme sairaita, niin pian tunnemme olevamme sairaita ja täten siis olemme sairaita. Tämä, jos mikä, kertoo, kuinka voimakkaita ajatuksemme ovat. Ne voivat luoda sairaustilan yhtä lailla kuin poistaakin sen.

Kannattaisiko meidän olla tietoisia ajatuksistamme? Kyllä, sillä mielemme on se voima, jolla maailmamme luomme. Tähän päätelmään tämänkertainen pohdintani nyt ajautui. Paljon enemmän heräsi kysymyksiä ja vastauksetkin, mitä tässä nousi, ovat vain väliaikaista päätelmiä. Elämä on mysteeri, edelleen, kuten myös on olemassaolomme. Koetan elää - kaikesta mysteerisyydestä huolimatta - niin, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Rakkaus olkoon kanssani!

Rakkaudella

Hanna ❤️