Ihmiskunnan vapautuksesta ja kanavoinnista

 

Ihmiskunnan vapautuksesta ja kanavoinnista

Monen ihmisen maailmassa kiehuu ja kuohuu, ainakin voisi näin kuvitella, kun iltapäivälehtien lööppejä katselee. Ja ilmeisesti noita lehtiä ihmiset vielä ostavat, koska niitä on tarjolla joka kaupassa ja kioskissa.

Tähän liittyen teimme mieheni kanssa lokakuussa testin. Minun kokemukseni mukaan lööpit ovat joka päivä sellaisia, että niissä on pelon ilmapiirin lietsomista, ainakin vähintään kuusi päivää seitsemästä on näin. Mieheni taas sanoi, ettei sellaista ole kuin korkeintaan neljänä päivänä seitsemästä. No, seitsemän päivän ajan luimme IL:n ja IS:n otsikot ja lööpit läpi. Lopputulos oli sellainen, että viitenä päivänä olimme yksimielisiä siitä, että lehdet sisälsivät selvästi ihmisten pelottelua. Kaksi päivää jäivät ratkaisemattomiksi, koska mieheni ei ollut samaa mieltä kanssani siitä, että otsikoissa oli pelottelua. Minä tulkitsin myös sellaiset huolenaihe-, varautumis- ja voivottelu-uutiset, kuten “Suomalaisille uudet ohjeet kriisin varalle” tai “Ystävät järkyttyivät syöpäuutisesta” pelotteluksi, sillä kyllähän huolehtiminen, varautumiskehoitukset ja voivottelu ovat pelkoon perustuvaa uutisointia. Uutisotsikoita lukiessa alkaa monia ahdistamaan, ellei niitä osaa lukea siten, että lukee ne neutraalista olotilasta käsin.

Herää kysymys, että miten käy meidän, jotka emme kykene emmekä halua tuollaiseen showhun ja pelkoenergiaan lähteä mukaan, vaan kaikki tunnustellaan sydämen ja intuition kautta rauhassa? Miten ihminen, joka on elänyt riidan, pelkojen ja vallan tavoittelun maailmassa, voisi osata laskeutua rauhan maailmaan? Käyköhän tässä niin, että lopulta fyysisen kuoleman ja jälleensyntymän kautta maailma siirtyy sydäntietoisuuden aikaan, ettei ns. sydäntietoisuuden heräämistä tulekaan yhtäkkiä sankoin joukoin, vaan liikumme pitkän ajan kuluessa kohti hyväntahtoista ja rakkaudellista maailmaa? Ehkä se on niin, ehkä ei.

Olen viime aikoina ollut kovin Maan ulkopuolisen energian vaikutuksen alaisena. Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani kaipuustani kotiin ja oman heimon pariin. Olen itkenyt, koska oloni on yhtäkkiä ollut varsin surullinen. Minua tuskastuttaa, kun rakkaudellista maailmaa ja ihmiskuntaa ei oikein näy eikä kuulu isossa kuvassa. Tunnen ihmisiä, jotka elävät sydäntietoisessa energiassa ja silloin aina saan voimaa jaksaa omaa työtäni Rakkauden vuoksi. Mutta paljon on vihaa, sotaa ja kärsimystä, kun somea tai vaikkapa eduskunnan kyselytuntia katselee.

Olen tutustunut Galaktisen Federaation viestien sisältöön ja ne tuntuvat lohdullisilta. Niiden mukaan olemme matkalla kohti aikaa, jolloin ei ole enää sotia, nälänhätää tai muuta kärsimystä. He ovat luvanneet auttaa meitä uudessa ajassa, jos vain teemme itse työn paremman tulevaisuuden eteen. Eli siis minkäänlaista vapautusta ihmiskunnalle ei tule muiden toimittamana, että kyllä meidän täytyy vain itse kääriä hihamme ja ryhtyä toimeen. Alkusysäys ja hyvä tahto täytyy tulla meiltä, niin toteutuksessa saamme sitten apua.

No, miksi meitä ei vain vapauteta kurjuudesta? Siksi, koska emme silloin oppisi yhtään mitään tekemistämme virheistä. Nyt, kun olemme itse ajaneet itsemme kurjaan jamaan, tarvitsemme konkreettisen elämyksen siitä, mihin itsekäs ja vallanhaluinen elämä johtaa. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että olemme ihmiskehossa, mutta tietoisuutemme ylittää reippaasti kehomme rajat. Meillä on mahdollisuus fyysisyyttä suurempiin tekoihin, jos vain avaudumme näille mahdollisuuksille.

Viime kuussa kokeilin kanavointia, koska minusta tuntui siltä. Kun lähdin kanavoimaan, mieleni oli heti arvottamassa tietoa, joka minulle tuli, hyvin dualistisesti eli hyvä-paha-akselilla. Siinä oli sitten jatkuvasti sellainen epäilyksen verho ja kyseenalaistaminen läsnä. Päädyin siihen, etten jatka kanavointia tämän entiteetin kanssa. Mutta sitten sain hiljattain sellaisen neuvon, että ottaisin saamani tiedon neutraalina vastaan. Silloin ei pelko ja epäilys tulisi kanavoinnin tielle, vaan voisin vain kirjoittaa sanoja tyyliin “ vai niin, vai tällaista tällä kertaa ”. Lisäksi olen tähän asti virtauttanut kaiken tiedon oman sieluni korkeimman olemuksen kautta, jostain syystä en sitä ollut tässä kanavoinnissa tehnyt. Koen sen tärkeäksi, ettei pidä antaa uskon tai epäuskon tulla viestien tielle. Nämä viestit tulevat tarkoituksella. Sitä tarkoitusta emme vain saa välttämättä koskaan tietää.

Nykyisten synkronisiteettien tiheästä ilmaantumisesta voin vetää johtopäätöksen, että elän sellaista aikaa, jolloin luottamus elämään on säilytettävä, vaikka mitä tapahtuisi. Onhan minusta pidetty tähänkin asti huolta aina kiperissä paikoissa, aina olen selvinnyt. Se kuuluu ihmisluontoon, ettei oikein pysty luottamaan, kun ei voi nähdä sinne kulman taakse. Siksi minusta on tärkeää, että omalla asenteella on positiivinen vire ja että eletään hetki kerrallaan, tarkkaillaan neutraalisti maailmaa ja kun sisimmästämme tulee kutsu toimia, niin vaikka pelottaisikin, niin tehdään niitä pelottavia asioita silti rohkeasti. Jos annamme pelon estää meitä toteuttamasta sisimpämme kutsumusta, niin pelko on silloin voittanut ja me jäämme ns. tuleen makaamaan.

Ja jos saamme henkimaailmasta tai Maan ulkopuolelta apua kutsumuksen viitoittamalle tielle, niin voisimmeko ottaa tämän avun rakkaudella vastaan? Tällainen ajatus nousi.

Rakkaudella

Hanna ❤️