Luonnon ja ihmisen liitto - mahdotontako?

Mikä on sinun suhteesi luontoon? Itse suhtaudun suurella kunnioituksella luontoa kohtaan, sillä ihmistä ei olisi ilman luontoa. Luonto on yhtä kuin elämä.

Ihminen niin mielellään haluaisi hallita kaikkea, myös luontoa. Näennäinen kontrolli kaikesta luo näennäistä turvaa. Kunnes luonto taas muistuttaa meitä siitä, ettei energiaa voi kahlita. Tämä muistutus ilmenee usein luonnonkatastrofien, kuten tulvien, maanjäristysten, tulivuorenpurkauksien, tsunamien, hurrikaanien ym., välityksellä. Sitten taas huomaamme, kuinka olemme luonnon armoilla. Miksi siis riistämme luontoa ja kuvittelemme voivamme muuttaa sen johonkin mieleiseemme muotoon tai muottiin?

Näen jumalallisen järjestyksen ja kauneuden luonnon kaaosmaisessa tilassa, jatkuvassa liikkeessä. Kuten virtaava vesikin sen meille toteen näyttää, ei luontoa eikä ihmistä ole luotu olemaan muuttumattomana ja liikkumattomana. Jos vesi ei pääse virtaamaan, siitä tulee juomakelvotonta, pilaantunutta. Samalla tavoin "pilaantuu" ihminenkin, jos hän paikoilleen jää. Toki välillä ihmisen elämässä on rauhallisempia, juurruttavia ajanjaksoja, mutta muutos on pysyvää ja väistämätöntä eikä sitä tarvitse pelätä, sillä muutos mahdollistaa kasvun.

Luonnolla on niin paljon tarjota kaikille, jotka osaavat vastaanottaa. Mutta sekä vastaanottamisen että antamisen tulee olla tasapainossa. Kaikki asiat hakeutuvat luonnostaan tasapainoon ja tätä harmoniaa meidän tulisi ymmärtää ja kunnioittaa. Luonnon kunnioittaminen näkyy mm. siten, että jos jotain luonnosta otamme, teemme sen suurella kiitollisuudella emmekä ota yhtään enempää kuin mikä tarve on. Lisäksi palautamme luonnonkiertoon hyödyntämiämme asioita mm. kierrättämällä tehokkaasti kaikkea, mitä voimme kierrättää sekä olemalla rohmuamatta luonnonvaroja liikaa. Voimme tehdä takapihoistamme luonnonmukaisia niittyjä perhosbaareiksi sen sijaan, että leikkaamme ne tasaisiksi, tylsiksi ruohomatoksi. Tapoja on monenlaisia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne palauttavat luonnolle takaisin jotain, mitä sieltä on kiitollisuudella otettu. Se, että maksamme jotain rahallista hyvitystä siitä, että hiilijalanjälki on muka nollassa, ei hyödytä luontoa mitenkään. Emme voi ostaa luontoa, voimme vain elää sen ehdoilla ja sopusoinnussa sen kanssa.

Olen huomannut, että rikkakasveiksi luokitellut voikukat, apilat ym. tuiki yleiset kasvit ovatkin varsinaisia terveyspommeja, superruokaa. Ja näitä kauniita luonnonihmeitä me haluamme poistaa keinolla millä hyvänsä, jopa kasvimyrkkyjä käyttäen. Myrkythän eivät häviä harmittomasti mihinkään, vaan imeytyvät maaperään, vesistöihin ja sieltä ne joutuvat taas eläinten sekä ihmisten elimistöihin. Sitä niittää, mitä kylvää.

Voisimmeko kylvää rakkautta ja hyvinvointia ympärillemme, ottaisimme sekä yksilö- että yhteiskunnan tasolla vastuuta siitä, miten luontoa kohtelemme? Kyllä me voimme, mutta ensin meidän tulee löytää yhteys luonnon ja meidän välille. Ennen muinoin intiaaneilla oli tällainen suora yhteys luontoon ja niin oli myös meillä suomalaisillakin. Ensinnäkään emme tarvitse kaikkea sitä materiaa, mitä meillä on. Vähemmälläkin pärjää oikein hyvin. Mistä materiasta me voisimme päästää irti tänään? Voisimmeko esim. lahjoittaa käyttämättömiä vaatteita tai tavaroita eteenpäin tarvitseville? Voisimmeko lisätä ympäristön hyvinvointia esim. noukkimalla roskan maasta ja viemällä sen roskikseen? Lisäisimmekö hyvää mieltä hymyilemällä toisille ihmisille sekä kasveille ja eläimille maailmalla kulkiessamme? Kyllä, pienikin pyyteetön ja hyväntahtoinen toiminta kaikkien hyväksi luo hyvinvointia sekä ihmisille että luonnolle. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Jos muistaisimme tämän yksinkertaisen sanonnan ja elämää eläessämme hyvään pyrkisimme, niin ei meillä hätäpäivää olisi. Ja luonto kiittäisi runsaudellaan.

Rakkaudella

Hanna ❤️