Antaisinko mahdollisuuden itselleni tuntea turvaa?

Antaisinko mahdollisuuden itselleni kerätä kukkia niille laulaen aurinkoiselta rinteellä, rakastella tuulien kanssa kallioilla, pidellä puuta sylissäni metsän siimeksessä? Näin ajatuksen tasolla antaisin kyllä. Sitten käytäntö onkin hieman haasteellisempaa, sillä erilaiset estot ja esteet, normit ja lait tulevat usein harmillisesti tielle. Mutta kuka nuo esteet luo? No, me ihmiset itse. Ja onhan se täysin ymmärrettävää, sillä lakien avulla haemme itsellemme näennäistä turvaa; turvaa, joka on sanoja paperilla. Mutta onko meillä silloin turvaa kuitenkaan itsessämme, sisimmässämme?

Jos ei, niin mistä voimme ammentaa sellaista sisäistä turvaa, joka ei tule ulkoisesta lähteestä, kuten valtiolta tai toisesta ihmisestä? Sisäinen turva on tärkeä asia, sillä se antaa meille luottamusta elämän kantavuuteen ja ammentaa käyttövoimansa omasta voimastamme sekä luottamuksesta. Siinä on siis paradoksi siitä, että saat lisää luottamusta, jos luotat. Jos haluat kuulla lisää oman, sisäisen voiman löytämisestä, voit esim. käydä katsomassa YouTubessa Totuuden Etsijöiden Atomistudion jakson, jossa olen vieraana kertomassa henkilökohtaisesta kokemuksestani aiheeseen liittyen. Löydät haastattelun painamalla tästä.

Sisäinen turva ilmenee myös siten, että luottamus elämään on kunnossa. Elämä tarjoaa sitä, mitä siltä pyydämme. Mikäli odotamme aina pahinta tapahtuvaksi, elämme tulevaisuudessa. Jos taas murehdimme tai jossittelemme jotain, mitä olemme joskus tehneet tai jättäneet tekemättä, elämme menneisyydessä. Tällöin emme elä nykyhetkeä. Onko minussa tai nykytilanteessa jotain sellaista, mitä en halua tai pysty kohtaamaan? Voinko tämän asian kohtaamalla lisätä tunnetta siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt, riippumatta siitä, mitä koen? Kipeiden asioiden kohtaaminen ja niiden käsitteleminen lisää merkittävästi luottamusta elämään ja itseen. Voin kokea onnistumisen tunnetta, että minä pystyin siihen! Elämä alkaa välittömästi tukea tuomalla upeita "yhteensattumia" ja onnenpotkuja minulle, kun olen linjassa itseni ja sieluni kanssa. Ymmärrän, että vain olemalla rehellinen sekä itselleni että muille voin aina seistä omien sanojeni ja tekojeni takana ja silloin ilmennän itseäni aidosti. Aitous pistää elämän virtaamaan ja ihania asioita alkaa tapahtumaan!

Sain tänään kunnian tehdä astrologisen tulkinnan ystävälleni. Tulkinta ja siihen liittyvä keskustelu antoivat myös minulle intuitiivista viestiä kirjoittaa sisäisestä turvasta. Ja aihehan on mitä ajankohtaisin, varsinkin nyt, kun maailmassa on meneillään paljon ns. "pelättäviä" ilmiöitä, kuten sota, mikrobit, energiakriisi, ruokapula yms. Annammeko näiden ulkoisten asioiden tulla ja levittää levottomuutta sekä pelon ilmapiiriä sisimpäämme vai otammeko tiedon vastaan rauhallisina, tietoisina omasta voimastamme vaikuttaa sisäiseen rauhaamme? Tämä rauha tai rauhattomuus heijastuu myös omaan ulkoiseen olemukseemme ja energiaamme. Tahdommeko ilmentää ympärillemme pelkoa ja epävarmuutta vai kenties tyyneyttä, armoa ja rakkautta? Voimme itse valita, mihin energiaamme käytämme. Henkilökohtaisesti haluan käyttää sitä mieluummin esim. varjotyöhön eli oman pimeän puolen kohtaamiseen, jotta voisin paremmin joka tasolla. Lisäksi haluan omalta osaltani tuoda maailmankaikkeuteen enemmän rakkautta, iloa, hyväksyntää ja armollisuutta. Nämä ovat isoja toiveita, mutta niin tärkeitä silloin, kun haluamme voida paremmin niin ihmiskuntana kuin yksilöinäkin.

Nuo kirjoituksen alussa mainitsemieni kuvaelmien toteuttaminen vaatii mm. sosiaalista rohkeutta; rohkeutta loistaa omaa valoaan, ja nämä ilmiöt eivät toteudu, mikäli en koe olevani turvassa itseni kanssa riippumatta siitä, mitä ympäristössä tapahtuu. Koenkin olevani turvassa aina, sillä kaikella on tarkoituksensa ja uskon energioihin. Sehän on jo todistettukin, ettei energia häviä mihinkään meidän ihmiskehomme kuollessa, se muuttaa vain muotoaan. Eli elämä jatkuu ja virtaa, teinpä mitä tahansa. Eikö siis kannattaisi antaa itsensä elämänvirran kannateltavaksi? Sisimpäni vastaa kysymykseeni näin: "Joo, kannattaisi, sinne vaan virtaan!"

Rakkaudella

Hanna ❤️