Politiikkako tabu?

 

"Politiikkako tabu?", ihmettelen kirjoitukseni otsikossa. Tarkoitan tällä kysymyksellä sitä, että onko politiikka kielletty puheenaihe ihmisten välisissä, jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa (lukuunottamatta nykyisiä ammattipoliitikkoja)? Viime vuosien aikaisten empiiristen sekä teoreettisten havaintojeni ja tutkimusteni perusteella totean, että valitettavasti näin on.

Mutta miksi näin on? Miksi esim. hyvin monessa someryhmässä mainitaan säännöissä ihan erikseen, että ryhmässä on kiellettyä puhua politiikasta (usein myös uskonnosta) tai mainostaa poliittiseen toimintaan liittyvää asiaa? Syyksi on monesti kerrottu, että koska tämä puheenaihe aiheuttaa paljon eripuraa ja riitaa ihmisten välille. Sinänsä ymmärrän perustelut kiellolle, koska kukapa nyt riidellä tykkäisi? Mutta mitä se kertoo laajemmin tarkasteltuna ihmiskunnan tilasta, jos keskusteluaiheita täytyy laittaa kieltolistalle? Koen sen kertovan siitä, ettemme osaa keskustella rakentavasti, toisia kunnioittaen ja arvostaen, jopa toista ehkä ymmärtäen.

Minua on erityisesti viime kuukausien ajan kovasti askarruttanut se, että miksi tämä sama kielto on hyvin yleinen myös henkisyyden saralla ns. tietoisten/oppineiden keskuudessa? Olen siis itse uuden ajan poliittisen puolueen, Kristallipuolueen, jäsen ja teen tällä hetkellä myös vapaaehtoistyötä ko. puolueessa. Uuden ajan puolue-termi tarkoittaa perinteisistä puolueista merkittävästi poikkeavaa puoluetta. Jos tutustuu esim. Kristallipuolueen nettisivuilla oleviin arvoihin ja teeseihin, huomaa hyvin pian, ettei tällaista arvopohjaa ole koskaan aiemmin poliittisella kentällä esiintynyt. Vapaaehtoistyöni ansiosta olen päässyt seuraamaan läheltä ns. henkisten piirien suhtautumista politiikkaan. Suhtautumisen kirjo piirien sisällä on hyvin laaja, laidasta laitaan. Pieni osa suhtautuu hyvin optimistisesti politiikan ja yhteiskunnan arvojen muuttumiseen ajan saatossa rakkaudellisempaan suuntaan ja haluaa olla osana muutosta. Osa taas ei oikein tiedä, mitä mieltä poliittisesti on eli ei ota kantaa suuntaan tai toiseen ja koettaa elää omaa elämäänsä jättäen yhteiskunnallisesti tärkeät päätökset toisten ratkaistaviksi. Mielestäni huomattavan iso joukko suhtautuu hyvin epäillen jopa uuden ajan puolueisiin ja uskovat näidenkin korruptoituvan järjestelmään päästyään ja on sitä mieltä, ettei korruptoitunutta ja mätää politiikkajärjestelmää voi muuttaa sisältäpäin eikä tällöin halua tukea millään tavalla mitään, mikä on tai joutuu jollain tavalla tekemisiin ko. järjestelmän kanssa. Väistämättä tästä politiikan alueen halveksunnasta tulee mieleeni hyvin vahvasti tämä nykytilanne, jossa Venäjä on globaalilla tasolla näyttävästi laitettu tuhmien listalle ja näin ollen boikottiin.

Mutta eikö juuri henkisyydessä yksi isoimmista edistysaskelista ole se, ettei kiellettyjä puheenaiheita ole olemassakaan? Että kaikesta saa keskustella ja jakaa tietoa tai asiaa, jonka kokee tärkeäksi muiden kanssa jakaa, kun mikään aihe ei ole tabu. Kiellettyjen puheenaiheiden puute tai oikeastaan kaikkien aiheiden ollessa sallittuja kertoo siitä, että yksilö on avoin ja hyväksyvä kaikelle, mikä hänen tietoisuuteensa nousee. Hän ymmärtää, että kaikki, mikä tulee hänelle ulkoa, on heijastus hänen omasta sisimmästään. Hän ottaa asiat asioina ja ymmärtää, että jos jokin asia nostattaa voimakkaan tunnereaktion eli osuu kipeästi hänen haavoittuvaan, inhimilliseen sisimpäänsä, niin silloin jokin kipeä tunne/asia/trauma hänessä kaipaa huomiota, ymmärrystä, kohtaamista, rakkautta, anteeksiantoa ja hyväksyntää. Ja sitten hän käsittelee ja työstää asiaa rauhassa ajan kanssa, kunnes se ei enää aiheuta reaktiota.

Miksi siis politiikka osuu kipeään kohtaan niin monen kohdalla? Ehkä siksi, että vanhat ajattelukaavat ja jähmeät, perinteiset puoluemallit eivät ole vielä nousseet tietoisuuteen ja käsiteltäviksi. Ehkä myös siksi, että pelkäämme joutuvamme poliittisesti leimatuiksi ja näin ollen olemme yhtä kuin edustamamme puolue. Osaltaan se näin onkin, mutta eikö silloin kannattaisi tutkia, millainen oma arvomaailma on ja kohtaako se puolueen arvomaailman kanssa mitenkään? Ja eikö jokainen kuitenkin viime kädessä edusta itseään? Millainen ihminen minä tahdon olla ja olenko minä totuuden nimissä sellainen ihminen vai onko vielä sillä saralla työstettävää?

Entäpä millaisessa maailmassa haluamme elää? Miten pääsemme sitä kohti? No, elämällä sellaista elämää yksilötasolla jo nyt tietoisesti ja rehellisesti, olemalla aidosti arvojensa ja sanojensa sekä tekojensa takana, ottamalla vastuun itse omasta elämästään kaikkinensa. Henkisyyden lainalaisuuksiin kuuluu sellainen tosiasia, ettei konkreettista muutosta fyysisessä tasolla tapahdu, ellei se ole ensin tapahtunut energiatasolla. Ja ennen kaikkea muutoksen pitää tapahtua ensin yksilötasolla riittävässä laajuudessa, jotta muutos voi tapahtua yhteisö-, yhteiskunta- tai ihmiskunnan tasolla. Eli yksilön muutos on se ratkaiseva tekijä, joka muuttaa maailmaa.

Me ollaan maailma, me ollaan yhtä.

Rakkaudella

Hanna ❤️