Naiivi Hanna aina vain

Palasia matkani varrelta hiilestä timantiksi eli kristalliksi - kokemuksiani sisäisestä alkemiasta, osa 1

Olen pienestä pitäen uskonut ihmisten hyvyyteen ja hyvän tekemiseen. Vaikka sisimpäni on huutanut, että "Älä mene sinne!" tai "Älä tee sitä!", niin menin ja tein, koska olin kiltti tyttö, joka totteli vastoin omaa ohjaustaan. Sain hyväuskoisuuden ja jopa naiivin uskoni takia aiemmin monesti tuta sen, etteivät ihmiset aina olekaan niin hyviä kuin esittävät (vaistosin jo pienenä epäaitouden ja valheen toisessa) eikä paha saakaan aina palkkaansa. Olin kovin herkkä lapsi, ja niinpä näiden karvaiden kokemusten myötä aloin kasvattamaan kovaa panssaria ympärilleni suojaamaan herkkää sisintäni kolhuilta. Ennen pitkää hyväuskoisuus muuttui liialliseksi varovaisuudeksi; en uskaltanut paljastaa itsestäni mitään. Saamieni kolhujen vuoksi kasvatettu suojamuuri sai minut torjumaan rakkauden ja kaiken hyvän, mitä elämällä olisi ollut tarjota.

Minulle annettiin karua kyytiä toistuvien pettymysten ja katkeruuden muodossa, koska minun piti oppia se, että iskut vyön alle tulivat sen takia, etten rakastanut tai arvostanut itseäni tarpeeksi enkä kuunnellut intuitiotani, vaan sivuutin sen viestin olankohautuksella. Enää en sivuuta tätä elämäni tärkeintä kompassia. Oppi tosiaan meni perille, vaikka siihen tarvittiin melkein neljäkymmentä vuotta.

Edelleen, kokemuksistani huolimatta tai jopa niistä saamani oppien ansiosta, kuitenkin uskon ihmisten hyvyyteen. Se on jokaisen sielussa ja henkisessä sydämessä, se rakkaus- ja ykseystietoisuus. Rakkaus on suurin voima kaikkeudessa, se peittoaa kaikki muut voimat. Tämän tosiasian tiedostaminen antaa meille valtavan vapautuksen siitä, ettei meidän tarvitse yrittää olla mitään, mitä emme todellisuudessa ole, ja suuren vastuun käyttää voimaamme oikein ja maailmankaikkeuden hyväksi. Kukapa haluaisi identifioitua esim. pelkoon, vihaan tai syyllisyyteen tai ylipäätään tunteisiinsa, jotka pienentävät meitä ja saavat voimaan huonosti? Esim. henkilö pelkää korkeita paikkoja. Monesti emme edes pysähdy miettimään, miksi pelkäämme korkeita paikkoja, vaan pidämme tätä pelkoa osana itseämme: "Kun minä olen tällainen pelkuri…" Mutta pelolle on aina jokin syy ja se ei ole korkeat paikat, vaan kuoleman pelko ja aivan syvimmällä oleva elämän pelko. Pelon voi voittaa rohkeudella, vihan sulattaa rakkaudella ja syyllisyyden sekä häpeän armolla. Eli tunteet eivät ole pysyviä; ne tulevat ja menevät. Tajuamme, ettemme olekaan tunteemme, vaan tunne on meissä ja sillä on aina viesti. Kuunnellaan sitä. Ehkä voimme taas oppia itsestämme uusia puolia, kuten sen, että olemalla rakkaus me voimme saavuttaa rauhan ja tasapainon itsessämme ja voimme levittää tätä rauhaa ja tasapainon energiaa ympärillemmekin.

Ykseys yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, että minä olen sinä ja sinä olet minä, ja me olemme yhtä. Ymmärryksen myötä käy mahdottomaksi tehdä tarkoituksella pahaa toisille, sillä ykseyden lain mukaan kaikki, minkä teet toisille, teet itsellesi. Tällöin henkinen sydän ei salli meidän alentua tasolle, jossa näkisimme toiset itsestämme erillisinä.

En näe siinä mitään huonoa, jos uskoo ihmisten hyvyyteen, kunhan muistaa olla itse hyvä eikä anna toisten käyttää omaa hyväuskoisuuttaan hyväksi. Hyväksikäytön voi estää kuuntelemalla intuitiotaan ja asettamalla terveet rajat sanomalla ei kaikelle, mikä ei ole linjassa omien arvojen kanssa. Se tunne, joka meille heti ensimmäisenä toisesta nousee, on oikein. Luota siihen tuntumaan, joka tulee, ennen kuin kumpikaan on sanonut sanaakaan.

Uskon, että tulevaisuudessa maailmassa on enemmän rakkautta ja hyvän tekemistä, koska materialistinen ihmiskunta on tullut tiensä päähän. Onni ei tule tavarasta, rahasta tai vallasta, sillä sielu ja sydän kumisevat tyhjyyttään ilman henkistä täyttymystä. Onni lähtee tulemaan meille siitä hetkestä, kun alkaa rakastamaan itseään ja on itselleen hyvä.

Rakkaudella 

Hanna ❤️