Nykyajasta ja tulevaisuuden näkymiä

 

Mitä se oikein on, kun nyt ahdistaa? Tuntuu siltä kuin olisin liian ahtaassa kuoressa, josta haluaisin murtautua ulos. Olo on rauhallinen koko ajan taustalla, mutta rauhallisuuden päällä on jotain ahdistavaa ja surullista. Tällainen on oloni juuri nyt.

Viime vuosina on tuntunut siltä, etten ole menossa samaan suuntaan kuin suurin osa ihmisistä, joita näen kaupoissa maskit naamallaan huoli ja pelko silmissään. Ikään kuin katsoisin elokuvaa, jossa olen tarkkailijana paikalla. No, niinhän minä olenkin. En seuraa uutisia, sillä kaikki minulle tarvittava tieto tulee tietoisuuteeni ihan elävässä elämässä, ei lehdistä, netistä tai tv-uutisista. Kaikki, mitä satun lukemaan, näkemään tai kuulemaan näistä em. lähteistä, tuntuu todella epätodelle. Kaupoilla ollessani näen usein lööppejä, joissa tiedetään, mitä ihmisten tulee tietää tai ajatella lööpin aiheena olevasta asiasta. Herää kysymys: Miksi meille tuputetaan valmiita ajatuksia, vastauksia ja totuuksia? Ihmisillä on aivot ja sydän, joiden yhteistyöllä voimme ihan itse tulla johtopäätöksiin, jotka ovat linjassa sisimpämme kanssa. Ei siihen tarvita yhden ainoan totuuden torvia.

Nyky-yhteiskuntamme on minun silmin katsottuna tienhaarassa. Seuratako jonkun ulkopuolisen tahon ohjeita, sääntöjä ja pakkoja vai omaa sisintään? Monelle on helpotus se, että joku toinen kertoo, mitä tehdään ja miten ollaan. Näennäisesti tämä taho myös ottaa vastuun kaikesta. Mutta käytännössä vastuu on viime kädessä meillä itsellämme. Me teemme koko ajan valintoja. Osa meistä on siis valinnut totella ja kuunnella toisia ja samalla unohtaen oman sisimpänsä kuuntelun. Minä olen käynyt tätä tietä aiemmin. Sitten huomasin, etten voinut hyvin, kun jätin sisimpäni huomiotta.

Olen valinnut sen tien, että kuuntelen omaa sisintäni kaikessa. Ajan saatossa olen huomannut, että tämän päätöksen tehtyäni olen voinut paljon paremmin ja tunnen sisimmässäni syvää rauhaa. Mutta miksi sitten tunnen myös ahdistusta ja surua juuri nyt? Tuntuu siltä, että nämä tunteet ovat kollektiivista energiaa. Toki tunnen itsekin näitä tunteita, koska olen turhautunut siitä, ettei maailman rakkaudettomuuden tila poistu ilman yksilö- sekä kollektiivista työskentelyä, ja nykytilanteessa meitä rakkauden lähettiläitä ei määrällisesti niin hirveästi vielä ole, joten rakkaudettomuuden tila ei ihan lähitulevaisuudessa vielä poistukaan. Kollektiivinen suru ja ahdistus johtunee siitä, että ihminen on kadottanut yhteyden sisimpäänsä ja tämä yhteydettömyys aiheuttaa tiedostamatonta ahdistusta, pelkoa ja surua. Turvallisuuden tunnetta haetaan sitten jonkun ulkopuolisen tahon helmoista, kun näitä tunteita ei haluta millään pysähtyä kohtaamaan. Mutta juuri tässä tienhaarassa meidän on pakko valita, otammeko vastuun itsestämme vai pistämmekö pään pensaaseen ja annamme jonkun muun päättää asiat puolestamme.

Mistä tiedän, että olemme tienhaarassa? Sen näkee kaikesta ympärillämme. Ihmisiä ohjataan ulkopuolelta hyvin voimakkaasti. Se, mitä lehdissä, netissä tai uutisissa sanotaan, otetaan kyseenalaistamatta vastaan totuutena: "Kun se oli joku asiantuntija, joka sen sanoi, niin se on silloin oltava totta ja vakavasti otettava asia". Osa ihmisistä taas on löytänyt tien sisimpäänsä eikä silloin otakaan kaikkea ulkopuolelta tulevaa informaatiota kyseenalaistamatta totuutena vastaan. Tällaista ihmistä ei voi hallita ulkopuolelta, sillä hän kuuntelee sisintään ja tahtoo toimia linjassa sen kanssa. Silloin mikään ulkopuolelta tuleva tieto, joka ei ole linjassa sisimmän kanssa, ei pysty tekemään ihmisestä tiedostamattomasti toimivaa sätkynukkea.

Tiedostaminen eli tietoisuus on avain siihen, miltä meidän tulevaisuutemme näyttää. Nimittäin tietoinen toimiminen kaikkien hyväksi eheyttää ja parantaa ihmiskunnan suurimman vitsauksen eli rakkaudettomuuden tilan. Rakkaudettomuuden takia meillä on sotia, turvattomuuden tunnetta, oman edun tavoittelua ja paljon sairauksia. Tulevaisuutemme näyttäytyy minulle hyvältä, sillä tiedän, että yhä useampi ihminen valitsee tietoisesti rakkauden tien. Ehkä en itse tämän elämän aikana pääse todistamaan sitä suurinta muutoksen ilmentymistä yhteiskunnallisella tasolla, mutta olen erittäin onnellinen siitä, että saan olla mukana tässä alkusoitossa. Ensitahteja otetaan paraikaa; ihmiset alkavat pikkuhiljaa tulemaan yhteen hyvinkin erilaisten katsantokantojen antamatta häiritä yhteistyötä, jota tahdotaan tehdä rakkaudellisemman ja vapaamman maailman eteen. Vanha, kulunut sanonta "rauhaa ja rakkautta" on juuri sitä, mitä ihmiskunta tarvitsee parantuakseen rakkaudettomuuden vitsauksestaan. Toivonkin, että mahdollisimman moni sisäistää tämän sanonnan merkityksen omassa elämässään ja alkaa toimia sen mukaisesti 🙏❤️

Rakkaudella

Hanna ❤️