Pelot menestyksen tiellä

 

Oltuani nyt seitsemän kuukautta koulunpenkillä voin todeta, että tämä on inspiroivin ja innostavin koulu, mitä olen elämäni aikana käynyt. Opiskelen siis käsityöntekijän ammattitutkintoa, erikoistumisalana tekstiilit. Rakastan luoda asioita; ideoida ja suunnitella sekä sitten myös toteuttaa niitä. Ihan mahtavaa, jos tällä saan joskus vielä elättää itseni ja perheenikin!

Elättämiseen liittyen minulla on pelkoja. Löytyykö tekemälleni taiteelle arvostusta, entäpä ostajia? Käsityöntekijän ammatissa ei kannata hinnoitella itseään ja taidettaan liian vaatimattomasti, sillä hinta on yksi merkki itsensä arvostuksesta. Mutta sitten toisaalta on vaarana se, että hinnoittelee itsensä markkinoilta ulos liian korkeine hintalappuineen. Tunnistan itsessäni sen, etten arvosta omia tuotoksiani riittävästi ja siksi saatan työmäärään ja -aikaan nähden laittaa niiden hinnan liian vähäiseksi.

Toinen pelko liittyy yrittäjyyteen yleensä. Suomessa ei yrittäjällä ole helppoa. Korkeat verot ja eläkemaksut tuntuvat taloudessa merkittävästi. Ja byrokratian rattaat ovat raskaat. Saanko oikeasti elantoni ansaittua kaikkien maksujen jälkeen? Jaksanko täytellä lukuisia lomakkeita ja hakea etuuksia jatkuvasti?

Näissä pelkojen pohdinnoissa voin tulla lopulta sellaiseen lopputulemaan, että jos en rohkene - peloistani huolimatta - lähteä kokeilemaan omia siipiäni, niin annan silloin pelkojen estää unelmieni toteuttamisen. Toinen, tärkeä elementti unelmien toteuttamisessa, on luottamus siihen, että kaikki järjestyy kyllä. Monesti, kun olen “katsellut” taakse jäänyttä elämääni ymmärryksen kanssa, olen huomannut, että yleensä rohkeissa irtiotoissa olen saavuttanut aina jotain parempaa kuin mistä olen osannut edes kuvitella.

Mietin kovasti, että miten minä yhdistäisin kaiken oppimani tulevalla yrittäjänurallani? Sekayrittäjä? Käsityöenergisti? Miltä kuulostaisi kurssi, jonka nimi olisi Astrologiaa huovutuksen lomassa tai Luo itsellesi energiakoru? Voisin oikein hyvin kuvitella vetäväni tällaisia kursseja, ettei se mitenkään mahdoton ajatus ole.

Ehkäpä annan nyt oman sisäisen kompassini johdattaa minua siihen suuntaan, mikä on oikea juuri minulle. Jos en uskalla päästää kontrollista irti, niin en tule saavuttamaan täyttä potentiaaliani saatika unelmieni uraakaan. Minulle on tärkeää, että tekemäni työ on merkityksellistä, luovaa ja armollista luomakunnan palvelemista; oli se sitten korujen valmistamista, villamaalausta tai Rakkausseremonian pitämistä - mitä vain. Tahdon kiittää siitä, että saan joka päivä toteuttaa sitä, mitä minun on tarkoitettu täällä toteuttaa. Kiitos Kiitos Kiitos!

Rakkaudella

Hanna ❤️