Ahdistusta ja anarkiaa
Aina välillä koen sellaista epämääräistä ahdistusta, jonka syy ei selviä, ainakaan heti. Tänäänkin olen tuntenut sen tuntemuksen, kun en oikein jaksaisi mitään, ja sitten, kun kuulostelen sisintäni, huomaan olevani hyvin uupunut ja ahdistunut. Ahdistus kouraisee rintaa siten, että on jotenkin vaikeampaa hengittää. Uupumus on vain sitä, etten jaksaisi arkisia ja toistuvia rutiineja, vaan kaipaisin lepoa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tänään tämä olo alkoi kumuloitumaan siitä, kun huomasin ärsyyntyväni aika pienistäkin asioista ja tein enemmän arkisia askareita kuin mitä olisin oikeasti jaksanut tai halunnut tehdä. Sitten rakas mieheni ehdotti, että menisinkö lepäämään vähäsen. No, minä menin, mutta luin kuitenkin vielä ennen lepohetkeä kirjoituksen siitä, kuinka eräs tytär oli jäänyt vaille lämmintä isäsuhdetta ja siksi oli yrittänyt miellyttää miehiä koko elämänsä, jotta kelpaisi edes jollekin. Tämä kirjoitus aiheutti ahdistusta ja surua, sillä tunnistin itseäni kirjoituksest
