Tekstit

Ihmiskunnan vapautuksesta ja kanavoinnista

Kuva
  Ihmiskunnan vapautuksesta ja kanavoinnista Monen ihmisen maailmassa kiehuu ja kuohuu, ainakin voisi näin kuvitella, kun iltapäivälehtien lööppejä katselee. Ja ilmeisesti noita lehtiä ihmiset vielä ostavat, koska niitä on tarjolla joka kaupassa ja kioskissa. Tähän liittyen teimme mieheni kanssa lokakuussa testin. Minun kokemukseni mukaan lööpit ovat joka päivä sellaisia, että niissä on pelon ilmapiirin lietsomista, ainakin vähintään kuusi päivää seitsemästä on näin. Mieheni taas sanoi, ettei sellaista ole kuin korkeintaan neljänä päivänä seitsemästä. No, seitsemän päivän ajan luimme IL:n ja IS:n otsikot ja lööpit läpi. Lopputulos oli sellainen, että viitenä päivänä olimme yksimielisiä siitä, että lehdet sisälsivät selvästi ihmisten pelottelua. Kaksi päivää jäivät ratkaisemattomiksi, koska mieheni ei ollut samaa mieltä kanssani siitä, että otsikoissa oli pelottelua. Minä tulkitsin myös sellaiset huolenaihe-, varautumis- ja voivottelu-uutiset, kuten “Suomalaisille uudet ohjeet kriisin v

Kodin kaipuu

Kuva
  “Mun koti ei oo täällä” lauloi Chisu joskus monta vuotta sitten ekaa kertaa. Se laulu riipaisi silloin ja se riipaisee tänä päivänäkin, tosin hieman erilainen sävy siinä riipaisussa nykyään on. Tämä blogi on kirjoitettu siksi, että minun on kerrottava, mikä minua riipaisee. Olen etsinyt omaa heimoani koko elämäni. Olen tuntenut sellaista syvää kaipuuta jonnekin ja joidenkin, sydämessä ja sielussa oikealta tuntuvien entiteettien joukkoon. Ja tämä kaipuun tunne on taasen voimistunut viime vuosina ja aivan viime aikoina. Kaipuu tuntuu sellaisena kaihertavana, surullisenakin tunteena kehossa ja erityisesti sydänalassa. Minusta tuntuu, että jossain on sellaisia entiteettejä, jotka voivat “tyydyttää” yhteydellään sydämeni ja sieluni kaipuun. Saattaa olla, että täyttymyksen tila ja entiteetit ovat aivan vieressäni, odottamassa, että hoksaisin käyttää avainta, jolla siihen tilaan ja rakkaiden luo pääsisi. Tämä kaipuun tunne ei ole pelkästään fyysistä; tämä sisältää kaikki olemuspuoleni ja i

Rajoittuneisuuden tuskaa

Kuva
Minä tunnistan itsessäni sellaista piirrettä, etten koe kykeneväni näkemään oman logiikkani ulkopuolella olevia ratkaisuja tai tapahtumaketjuja, jotka johtaisivat unelmoituun lopputulokseen. Esimerkkinä voisin kertoa, että unelmoin talosta maalla. Talo on puinen, vanha, siinä on kuisti, pari varaavaa takkaa, leivinuuni, puuhella, puusauna jne. Pihassa on piharakennuksia, omenapuita, jokin vesielementti lähellä, metsää, kalliota jne. No, nykytilanne on se, että asun vuokralla rivitalotyyppisessä ympäristössä, olen työtön opiskelija ja minulla on kaksi pientä, alle kouluikäistä, lasta. Olen muutenkin tienhaarassa urani suhteen. Ahtaan mieleni vuoksi en enää näe itseäni toisen leivissä palkkatöissä, yrittäjyys tuntuisi enemmän omalta vaihtoehdolta. Tiedostan kuitenkin sen, ettei asioiden tarvitse mennä niin mustavalkoisesti. Voinhan esimerkiksi olla osan ajasta jonkun palkkalistoilla ja osan toimia yrittäjänä tai sitten voi olla aivan jotain muuta viritelmää. Näin somessa, että Tampereen

Autettavasta auttajaksi ja lopulta palvelijaksi

Kuva
“A-a-aaa-a-a-aa-puu-va, apuva!” huusi aikoinaan James Potkukelkka sketsisarjassa jouduttuaan häkellyttävään tilanteeseen kuten vaikkapa sellaiseen, että kuinka yleisessä ruokalassa palautetaan astiat oikeisiin paikkoihin eikä James-parka oikein ymmärtänyt lukemiaan ohjeita. Tunnistan tuon hädän tunteen omasta lapsuudestani, kun vastaani tuli jotain oman ymmärrykseni ylimenevää, uutta ja outoa. Panikoin sisäisesti aivan valtavalla tunteella, vaikka olin oppinut ulkoisesti salaamaan hämmennykseni muilta aika hyvin. Minulla on astrologisella kartalla Kuu Vaa'assa, joka kätkee tunteet muilta visusti, koska hän ei itsekään hämmennykseltään tiedä, mitä kulloisellakin hetkellä tuntee. Minulle esimerkiksi esiintymistilanteet olivat sellaisia, aivan kamalan epämukavia, tilanteita. En tosiaankaan ollut tasapainossa parhaimmillaan olevan aurinkomerkkini Leijonan kaltainen, itsevarma ja karismaattinen puhuja, vaan punasteleva, sanoissaan takelteleva tyttö, joka halusi vain, että hänet hyväksy

Rakkaudenlähettiläät

Kuva
  Kuuntelinpa tässä Erkki Lehtirantaa, joka oli vieraana Antti Launosen podcastissa ja ymmärsin siinä parituntisen kuuntelun loppupuolella, miksi Erkki tuntuu niin puoleensa vetävältä ihmiseltä. Tunnistin hänessä Rakkaudenlähettilään eli rakkaan sielunveljeni tässä pyhässä tehtävässä, johon meidät on valjastettu. Häneen samaistun myös siten, että itsekin olen astrologiaa opiskellut ja joitakin tulkintoja tehneenä ymmärtänyt sen, että astrologiassa on aivan mielettömän paljon eri tasoja ja maagisen mystistä koodia, joiden kaikkien selvittämiseen ei taida riittää edes yksi ihmiselämä. Lisäksi Erkin lailla olen tutkija; erityisesti ihmiset, luonto, mystiikka, galaktiset ja universaalit asiat ovat lähellä sydäntäni. Aina välillä kohtaan näitä merkittäviä ihmisiä, jotka liikauttavat sieluni herkkää olemusta. Eritoten silloin, kun joku puhuu Rakkaudesta, siitä aidosta Rakkauden energiasta, niin minulle tulee kova kaipuu tällaisen henkilön seuraan. Meille tärkeintä on tuoda Rakkauden sanomaa

Suremattomat surut

Kuva
Suremattomat surut jäävät tukkeeksi kehoon, erityisesti rintakehän alueelle. Niistä on moni rintasyöpä saanut alkunsa tai astma. Itse itkin tänään suomalaisille pyhässä paikassa, saunassa. Olin parina yönä nähnyt unta siitä, kuinka olin jälleen raskaana ja sitten toisessa unessa lapsi oli jo syntynyt. Vastasyntynyt oli nukkunut koko yön ilman heräämistä omassa huoneessaan eikä kukaan meistä uskaltanut käydä katsomassa, oliko hän vielä hengissä. Voi sitä alakulon ja ahdistuksen määrää, joka näistä unista nousikaan. En ole oikein saanut kiinni siitä, mistä alakulo johtuu, mutta sain onneksi kuitenkin itkettyä siellä saunassa menetetyn lapsen surua. Itkin myös kesken mennyttä alkiota, jota kannoin yhdeksän viikkoa sisälläni vuonna 2019. Jotenkin tiesin heti raskauden alusta, että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Suru oli suuri silloin, kun keskenmeno kulminoitui veriseen vessakäyntiin. Minulta taisi jäädä jotenkin kesken se surutyö, mikä liittyy uuden elämän kasvamisen päättymiseen. Rakas en

Miksi minä tätä blogia kirjoitan?

Kuva
 Miksi tämä blogi on olemassa? Perustin blogisivuston 10.5.2022 eli reilu kaksi vuotta sitten, koska minulla oli asiaa. Tai oikeastaan minulla oli valtava tarve kirjoittaa sisäisiä asioita ulos itsestäni ja blogi tuntui siihen sopivalta tavalta. Hannalla oli siis asiaa ja nimenomaan sellaista asiaa, jota ei ihan joka bloggari kirjoitakaan. Olen viimeksi kirjoittanut maaliskuussa tekstiä. Aika pitkä tauko. Olenkin ollut vähän huolissani, että nytkö se asioiden ulostulo loppui. Mutta ei se niin ole, minulla ei vain ole ollut sellaisia merkittäviä ristiriitatilanteita tai haasteita sisimmässäni, joista olisi kummunnut tarvetta kirjoittaa. Viime aikoina on taas sitten noussut sellainen olo, että nyt voisi asiaa tulla. Blogillani Blogspotissa ei kovin montaa lukijaa ole ollut ja se on täysin ymmärrettävää. Astron bloggariksi pääsin vuosi sitten ja se on kyllä hienoa! Tekstini ovat saaneet enemmän lukijoita ja hyvä niin. Siitä päästäänkin siihen, että miksi blogini on olemassa. Tekstini ovat

Ahdistusta ja anarkiaa

Kuva
  Aina välillä koen sellaista epämääräistä ahdistusta, jonka syy ei selviä, ainakaan heti. Tänäänkin olen tuntenut sen tuntemuksen, kun en oikein jaksaisi mitään, ja sitten, kun kuulostelen sisintäni, huomaan olevani hyvin uupunut ja ahdistunut. Ahdistus kouraisee rintaa siten, että on jotenkin vaikeampaa hengittää. Uupumus on vain sitä, etten jaksaisi arkisia ja toistuvia rutiineja, vaan kaipaisin lepoa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tänään tämä olo alkoi kumuloitumaan siitä, kun huomasin ärsyyntyväni aika pienistäkin asioista ja tein enemmän arkisia askareita kuin mitä olisin oikeasti jaksanut tai halunnut tehdä. Sitten rakas mieheni ehdotti, että menisinkö lepäämään vähäsen. No, minä menin, mutta luin kuitenkin vielä ennen lepohetkeä kirjoituksen siitä, kuinka eräs tytär oli jäänyt vaille lämmintä isäsuhdetta ja siksi oli yrittänyt miellyttää miehiä koko elämänsä, jotta kelpaisi edes jollekin. Tämä kirjoitus aiheutti ahdistusta ja surua, sillä tunnistin itseäni kirjoituksest

Pelot menestyksen tiellä

Kuva
  Oltuani nyt seitsemän kuukautta koulunpenkillä voin todeta, että tämä on inspiroivin ja innostavin koulu, mitä olen elämäni aikana käynyt. Opiskelen siis käsityöntekijän ammattitutkintoa, erikoistumisalana tekstiilit. Rakastan luoda asioita; ideoida ja suunnitella sekä sitten myös toteuttaa niitä. Ihan mahtavaa, jos tällä saan joskus vielä elättää itseni ja perheenikin! Elättämiseen liittyen minulla on pelkoja. Löytyykö tekemälleni taiteelle arvostusta, entäpä ostajia? Käsityöntekijän ammatissa ei kannata hinnoitella itseään ja taidettaan liian vaatimattomasti, sillä hinta on yksi merkki itsensä arvostuksesta. Mutta sitten toisaalta on vaarana se, että hinnoittelee itsensä markkinoilta ulos liian korkeine hintalappuineen. Tunnistan itsessäni sen, etten arvosta omia tuotoksiani riittävästi ja siksi saatan työmäärään ja -aikaan nähden laittaa niiden hinnan liian vähäiseksi. Toinen pelko liittyy yrittäjyyteen yleensä. Suomessa ei yrittäjällä ole helppoa. Korkeat verot ja eläkemaksut tun

Polarisaatiosta tasapainoon

Kuva
Tässä sitä taas ollaan: pohtimassa valon ja pimeyden olemuksia, polarisaatiota ja mustavalkoisuutta. Nimittäin, kävi niin, että minä sain itseni kiinni mustavalkoisesta ajattelusta. Aika hyvin olen saanut sitä karsittua, mutta sitten aina välillä näemmä siihen kuitenkin syyllistyn. Olen saanut arvokasta peilausta pimeydestä ja varjopuolista ystävieni ja läheisteni kautta. Viimeksi viime syksynä erään ystäväni näyttäytyessä minulle pahuuden ilmentymänä (yksityiskohtiin menemättä) olin hetkellisesti takajaloillani: pelkäsin ja tuomitsin, vaikka väitin muuta. Nyt, muutama kuukausi jälkikäteen, ymmärrän sen, että en katsonut tarpeeksi laajasti asioita, ja taisin pelätä siinä hetkessä, että minusta löytyy tuo pahuuden ilmentymä myös. Ja niinhän se tosiaan löytyykin. Ihminen kuin ihminen kykenee pahuuden tekoihin. Se on sitten eri asia, toimiiko ihminen pahuudesta käsin vai ovatko aikeet hyvät. Jumalan olemusta pohtiessani oivalsin myös sen, että polariteettien keskellä on tasapaino, jossa o

Pohdintaa uskosta, uskoontulosta ja rakkaudesta

Kuva
  Olen viime aikoina saanut lukea päivityksiä somessa kristilliseen uskoontulemisesta. Pahoittelen, jos termit ovat minulta hukassa, mutta koska en ole mihinkään uskontoon kallellaan, niin termistökin on suht vapaata ja omanlaista. Mutta, olen siis saanut todistaa tällaista hurmoksen aaltoa, ja ajattelin tuoda julki omat näkemykseni ja tuntemukseni uskosta, uskoon tulemisesta jne. Näissä uskoontulon päivityksissä yleensä kerrotaan, kuinka ollaan jätetty koko aiempi elämä. Kaikki siihenastinen henkinen ja/tai mystinen oppi on koettu täydeksi harhautukseksi, joka katsotaan olevan kääntymistä poispäin Jumalasta ja siten karsittu nämä asiat elämästä pois ja tilalle on otettu Jeesus, joka pelastaa, kun vain seuraat häntä. Ja sitten yleensä tähän uskoontuloon liittyy vahva toisenlaisen tien tuomitseminen. Katsotaan, että vain Jeesus on tie Jumalan luo. Olen muutaman kerran aiemminkin törmännyt tähän ilmiöön ja kirjoittanut siitä aiemmissa blogeissa. Tällä kertaa kerron, mitä ajattelen ja tun

Ulostuloja totuuden ja rakkauden vuoksi

Kuva
  Oletko koskaan ajatellut omalla kohdallasi olemassaolon tai elämän tarkoitusta? Entäpä sitä, että onko kenties muuallakin elämää ja tietoisuutta kuin tällä meidän planeetallamme eli Maassa? Minä olen pohtinut tällaisia kysymyksiä jo varhain, ja uteliaisuuteni penkoa kaikenlaisia kiintoisia aiheita onkin vienyt minua elämäni varrella seikkailusta toiseen. Mystikon elo ei ole tylsää! Nyt olen päättänyt kertoa ystäväni Janne Laakson (kuvassa) innoittamana omista kosmisen maailman kokemuksistani. Janne toimi su 10.12.23 Jyväskylän Festiva Magica-tapahtumassa kosmisen aamupäivän vetäjänä ja alustajana. Kuunnellessani häntä ja muita rohkeita Maan ulkopuolisesta elämästä puhuvia esiintyjiä tunsin sisimmässäni kutsun tulla itsekin kaapista ulos omien kokemusteni jakamiseksi. Ties vaikka löytyisi muitakin, jotka ovat laillani vasta astumassa tähteläistietoisuuteen ja kaipaisivat tähän liittyen vertaistukea. Olen nähnyt tunnistamattomia, oudosti liikkuvia tai liikkumattomia objekteja taivaalla

Turvattomuutta turvallisuudessa

Kuva
  Olen tässä kohtaa elämääni viimeinkin siinä tilanteessa, että minun on turvallista kokea turvattomuuden tunteita. Aivan viime aikoina olen alkanut työstämään aiemman elämäni turvattomuuden tunteeseen liittyviä kokemuksia muun muassa kertomalla miehelleni tapahtumia niiden spontaanisti mieleeni pulpahdellessa. On ollut tilanteita, joissa mies on painostanut minua johonkin, mikä ei ole tuntunut hyvältä enkä ole miellyttämisen halun takia saanut sanottua tarpeeksi painokkaasti ei, vaan olen alistunut hänen halujensa mukaiseen toimintaan. Ja sitten sen jälkeen on tuntunut pahalta ja arvottomalta. Tai sitten en ole saanut lapsena ilmaista tunteitani ja mielipiteitäni esimerkiksi tilanteissa, jossa minulla olisi ollut tärkeää asiaa ja siihen on tylysti sanottu, että "hiljaa, kun aikuiset puhuu". Tällöin olen kokenut, etten ole tullut kuulluksi tai hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Tällaiset toista mitätöivät teot ovat luoneet turvattomuutta elämääni. Olen kyllä varmasti itsekin

Armo - mitä se on?

Kuva
  Tässä sitä taas ollaan; pohtimassa armon olemusta. Viime kuukausina vahvasti pinnalla ollut aihe jatkaa samaa rataa. Kirjoitan myös siitä, kuinka oma sisäinen puheemme voi tiedostamattomasti sabotoida hyvinvointiamme. Mitä armo edes on? Rehellisesti sanottuna en tiedä oikein itsekään, sillä olen tullut tutuiksi enemmän armottomuuden kanssa. Mutta ehkä armon olemusta voikin lähteä pohtimaan siten, että miettii, mitä kaikkea armottomuus voi olla ja sitten sen vastakohta olisi armoa. Armottomuus on mm. itseensä ja/tai toisiin kohdistuvaa haukkumista, sättimistä, vahingoittamista, julmuutta, säälimättömyyttä, tunnekylmyyttä, ylisuorittamista, sallimattomuutta, tuomitsevuutta, periksiantamattomuutta ja raatorehellisyyttä. Kaksi viimeisintä asiaa vaikuttavat hyviltä jutuilta, mutta joskus periksiantamattomuus tekee enemmän hallaa, kun se ampuu yli. Raatorehellisyyden koen sellaisena hyvin raakana tekona, mikäli toiselle sanotut sanat tai oma sisäinen puhe ovat suodattamatonta ryöppyä. Jos

Uusi luku elämäni kirjassa

Kuva
Olen ollut poissa työelämästä viimeiset viisi ja puoli vuotta. Tämä aika on ollut täysin uudenlaiseen elämään tutustumista. Muutettuani eteläisestä Suomesta Keski-Suomeen en tuntenut täältä ketään muuta kuin silloisen avomieheni ja hänetkin olin tuntenut vain nelisen kuukautta siinä vaiheessa, kun yhteen muutimme. Melkoinen sukellus tuntemattomaan jo sekin. Lisäksi olin toisella kuulla raskaana ja aivan ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana ylipäätään. Ikää oli neljäkymmentä, ja olin vasta löytänyt naiseuden ihanuuden ensimmäiset avaimet vajaa vuosi takaperin. Nämä viisi ja puoli vuotta ovat menneet kuin hujauksessa uudenlaista elämää opetellessa. Menin naimisiin ja tulin äidiksi kaksi kertaa, ja olenkin pääasiassa viettänyt pikkulapsielämää lähes koko ajan. Tässä oli hyvin tiivistetysti elämäni kirjan viimeisin luku, joka on nyt sulkeutunut uuden luvun alkaessa. Mutta kuinka tapahtumarikas tuo luku on ollutkaan; niin paljon rakkauden löytämistä ja uudenlaisiin, sekä parisuhteessa elä

Sanat eivät riitä kertomaan...

Kuva
  Olen viime kuukausina, ja varsinkin viime kesän aikana, saanut tuta sen, kuinka keskeneräinen ihmisenä olen. Joskus erehdyn jostain ihmeen syystä luulemaan, yleensä elämän tuntuessa mukavalta, että olisin suurimmat karikot jo elämässäni selvittänyt, mutta sitten tulee näitä kunnon pyrstölle pyllähdyksiä, jotka muistuttavat minua siitä, että jotkin asiat ovat edelleen pahasti kesken ja selvittämättä. Ja tässä kohtaa tunnen pakahduttavaa ahdistusta ja uupumusta, joiden sydäntä kourivaa intensiteettiä sanat eivät oikein riitä kuvailemaan… Koetan silti avata tuntemuksiani vähän. Usein avautuminen vie uuden oivalluksen äärelle tai muuten vaan helpottaa, kun saa purettua itseään näppäimille. Tunnen siis ahdistusta siitä, etten olekaan päässyt minua kauan seuranneesta armottomuudesta eroon. Kun huomaan, että miten helposti lankean vanhoihin kaavoihin, ja kuinka huonosti olen suoriutunut itsensä rakastamisen ja hyvänä pitämisen suhteen, suutun itselleni ja alan sättimään itseäni. Ahdistun ep

Vatsataudin ihanuus

Kuva
  Heinäkuun loppua tuli vietettyä vatsataudissa. Lapset ja minä saimme tämän ikävän taudin vieraaksemme, kukin noin pari päivää sitä potien. Ennen ajattelin, että vatsataudit ovat vain ikäviä vieraita kehossamme ja saamme niitä sattumanvaraisesti tuolta jostain; likaisilta pinnoilta, kosketuksesta muihin ihmisiin jne. Nykyään ajattelen, että vatsatauti on sellainen tarpeellinen puhdistaja eli se tuo tullessaan tilaisuuden lepoon ja kehon kuunteluun. Lähtiessään se huuhtoo kehostamme kaikkea tarpeetonta ja vanhaa pois, ikään kuin järjestää uudelleen kokonaisuutemme. Olen kuullut, että lasten kohdalla taudit tuovat lapsen sielua lähemmäksi maata eli lapsi inkarnoituu maan päälle taas enemmän. Yleensä myös tautien jälkeen lapset saavuttavat jonkin uuden taitotason; oppivat jotain uusia kykyjä vaativaa. Aikuisten kohdalla ei niin selvää "level uppausta" tapahdu, mutta kyllä mekin usein luovumme vanhasta, jotta voimme saada jotain uutta tilalle. Monta kertaa taudit iskevät, kun em

Tosielämän Pelkokerroin- Uskallammeko kohdata syvimmät pelkomme?

Kuva
  Elämme juuri nyt sellaista aikaa, ettei kukaan säästy omien pelkojensa kohtaamiselta. Pelon tunteminen on väistämätöntä, sillä suuret muutokset ovat tulossa ja ihmiskunta tuntee sen nahoissaan. Meillä on niin yksilötasolla kuin kollektiivisestikin paljon pelkoja, joita emme ole uskaltaneet kohdata. Onneksi voimme sisäisen turvamme avulla kokea monenlaisia tunteita ja silti olla turvassa ja rauhassa. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Minulle on noussut elämäni varrella käsiteltäväksi monta erilaista pelkoa. Tutkiessani omaa astrologista syntymäkarttaani olen oivaltanut ehkä syvimmän pelkoni, joka minulla ainakin tässä elämässä (ellei useammassakin) on eli suhteettoman isot pelot jollakin tavalla lapsiini liittyen. Minun karttaani hallitsee Kuu, se on nousevan Ravun planeetta, ja nousevan merkin planeetta siis hallitsee koko karttaa. Kuu kuvastaa erityisesti tunteita ja sielua. Kuu sijaitsee kartallani 5.huoneessa, joka liitetään mm. lapsiin ja lapsuuteen. Lisäksi Pluto on y

Antakee armoa!

Kuva
  Hävettää olla keskeneräinen. Tunnistan itsessäni myös syyllisyyden tunnetta siitä, etten ole riittävän täydellinen. Minun pitäisi olla armollinen itselleni ja hyväksyä se, että on ok olla keskeneräinen. Sain taas muistutuksen siitä, että soimaan ja piiskaan itseäni turhaan asioista, joiden on tarkoitus ohjata minua rakkaudellisempaan elämään ja se rakkaudellisuus sisältää myös keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksymisen. Antakee armoa! Pidän Jyväskylässä Rakkauspiirejä, joissa osallistujat aluksi esittelevät itsensä turvallisen tilan luomiseksi. Sitten esittelen tilaisuuden teeman ja sen jälkeen osallistujat saavat rauhassa jakaa tuntemuksiaan teemaan liittyen muille. Lisäksi tilaisuus sisältää vastavuoroista keskustelua sekä hiljentymishetken. Lopuksi jaetaan vielä omia tuntemuksia hiljentymishetkestä sekä yleisesti tilaisuudesta. Ensimmäinen Rakkauspiiri meni strukturoidun ohjelman mukaisesti, mutta toisella kerralla kokeilin vapaampaa linjaa ja annoin keskustelun rönsytä si

Totuudellisuuden tie

Kuva
  Viimeisten vuosien puristavassa paineessa on varmasti jokaisella ollut epävarmuuden hetkiä. Monelle on noussut valtavat pelot pintaan, kun kaikenlaisia uhkia tuodaan median välityksellä ihmisten tietoisuuteen. Voi tuntua jopa siltä, että eläminen ilman uhka-ajattelua on mahdotonta. Omalla kohdallani tuo paine, jonka välillä olen itsessäni tunnistanut, on välittynyt toisten ihmisten hädästä tai siitä, että olen valinnut ns. helpomman tien enkä ole puhunut totta jossain arkipäivän tilanteessa eli olen turvautunut valkoiseen valheeseen. Nykymaailmassa on tehtävä aivan tietoinen valinta siitä, että minkälaista elämää haluaa viettää. Enää ei voi turvautua siihen, että joku muu tekee päätökset puolestamme, sillä se lisää vain turvattomuuden tunnetta. Esim. median jatkuva uhkien maalailu on tavallaan suuri lahja meille ihmisille. Pelkojen nostattaminen pintaan pakottaa meitä valitsemaan omalla kohdallamme siitä, että haluammeko elää jatkuvassa pelkokierteessä vai valitsemmeko oman elämämme

Kun sisäinen pakko ajaa eteenpäin

Kuva
  Tiedättekö sen tunteen, kun tuntee olevansa liian ahtaassa kuoressa ja samalla, kun on suorastaan pakottava tunne päästä murtautumaan ulos ahtaasta kuoresta, pelkää kuollakseen sitä, että mitä siitä seuraa? Itselle tuo tunne on erittäin tuttu. Kuin käärme olen luonut nahkani yhä uudestaan ja uudestaan, ja joka kerta prosessi on helpompi, koska siinä on aiemmista muuntautumiskokemuksista tuttu kuvio. Viime aikoina sisäinen alkemistini eli muuntautujani on alkanut työskentelemään rahaan liittyvien ajatusten, uskomusten ja energian kanssa. Olen huomannut, että itselläni on ollut vääristyneitä mielikuvia rahasta, kuten sellaisia, että ainoastaan pahat ja korruptoituneet ihmiset ovat rahallisesti varakkaita ja että raha itsessään on likaista ja pahaa. Olen lähtenyt kyseenalaistamaan jokaisen rahaan liittyvän uskomukseni sen takia, koska en pitänyt siitä, kun huomasin, että minä itse pidän niukkuusajattelullani yllä sitä, ettei runsaus, vauraus tai raha voi virrata elämääni vapaasti. Minä

Yhdistyminen- ihmiskunnan suurin haaste

Kuva
Otsikkoni on aika kova väite, kun maailmalla puhutaan ilmastohätätilasta, sodista ja pandemioista. Eivätkö nämä asiat ole paljon tärkeämpiä huolenaiheita kuin se, että yhdistyykö ihmiset koskaan keskenään? Olen itse sitä mieltä, että eivät ole, sillä yhdistyminen on ihmiskunnan kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta aivan välttämätöntä. Ilmastohätätila on suuresti liioiteltu asia, toki en kiellä ihmisen tuhoavaa vaikutusta luonnolle. Mutta se, että ihminen tuhoaa luontoa, johtuu siitä, ettei hän muista olevansa osa luontoa, ja elää nykyään pitkälti eristäytyneenä luonnosta. Oman edun tavoittelu on useimmille tärkeämpää kuin kaikkien hyvinvointi ja etu. Luonto on kärsinyt paljon ja odottanut sitä hetkeä, että ihminen alkaa elämään rakkaudesta käsin. Vain siten loppuu luonnon raiskaaminen ja tuhoaminen, koska sydäntään seuraava ihminen ei halua riistää keltään tai miltään mitään. Hän haluaa aidosti hyvää kaikille ja kaikkialla. Ja luonto kiittää luonnonystävää 🙏 Sodat on mitä suurimmassa